Hei! Musta tuntuu että oon meidän perheessä aliarvoisempi kun muut lapset mulla on 4 sisarusta ja olen toisiksi vanhin. Mun sisaruksille ostetaan koko ajan jotain kivaa ja mulle ei osteta mitään. Sitten kun sanoin siitä mun isälle niin se kysyi, että mitä mä haluun. En siinä niin äkkiseltään pystynyt sanomaan mitä oikeesti haluan vaikka niitä on monia nii sit se vaan sano et ”niin, sä et tarvii mitään” . Oikeesti meinasin alkaa itkeen. Mun isosiskolle ostetaan uusi puhelin kohta ja mun äiti ja sisko puhu siit sit yritin sanoo jotain äidille niin se ei kuunnellut mua vaan sanoi jotain ”hm” . Mua alkaa itkettää ja tuntuu välil et ei kukaa välittäis vaikka kuolisin pois. En silti haluu kuolla koska oon vasta 12v. Mulla on pari tosi hyvää kaveria joitten kanssa oon koulussa ja kotona vaan mun koiran ja kissojen kanssa. Yöllä monesti vaan itken ja mietin et välittääkö mun perhe musta. Mulla on nytkin tosi paha olla. Ainakin mun pikkusisko mut en tiedä muista. Mun perhe on mulle tosi tärkee mut en tiedä oonko niille. Toivoisin et joku edes rohkaisis mua ! :) Suuri kiitos niille ♥
Kyllä sun perhe välittää!
Ja tää on just tommonen perus perhe juttu ja iha sillee normaalia. Koska perheissä yleensä parhaimmat olot on vanhimmalla ja nuorimmalla. Huonoin on olla siinä keskiporukassa. Kun vanhimmalle ostetaan kaikkea ja nuorinta halutaan ”palvoa”.
Mut silti kaikista välitetään. Puhu sun vanhemmille tosta :)
Moi! :)
Mulla oli samanlainen ongelma muutama vuosi sitten. Mun siskolle yritettiin etsiä harrastuksia ja sitä kannustettiin siihen, kun musta tuntu että mä olisin vaan ilmaa, eihän mulle mitään harrastuksia ehotettu?
Itkin sitä sitten aikani ja myöhemmin tajusin että olinhan mä saanut aika paljonkin, melkein enemmän kun mun sisko.
Monen sadan vempaimia (juurikin harrastuksiini), lemmikkejäkin on pari jne.
Eli vaikkei sitä heti huomaa niin uskon että säkin olet saanut jotain kivaa (vaikkei välittämistä voi mitata saaduilla tavaroilla), ja ainahan sitä voi pyytää jos tarvitsee jotain?
Ja sun vanhempasi ja perheesi varmasti rakastaa sua!
Sen voi ns. ”mitata” (okei huono sanavalinta) sillä, että milloin viimeksi sanoit perheellesi että rakastat perheenjäseniäsi? Luulen ettei monikaan sano sitä kovin usein, ja myönnän syyllistyväni siihen itsekin, olen niin ujo, mutta silti kaikki varmasti rakastavat perhettään yli kaiken!
Joten kaikki ajatukset ei aina tule puheena ulos, sitä pidetään usein itsestäänselvyytenä ja jotkut jopa häpeää sellaista ”hempeilyä”, ja oletetaan että muut jopa tietää sen vaikkei sanota mitään.
Eli vaikka sun perheessäsi ei halattaisi kokoajan ja kerrottaisi hyviä asioita toisistanne, se ei tarkoita etteikö teitä kaikkia rakastettaisi ilman ehtoja ihan todella paljon!
Joskus voi olla että vanhemmat miettii samaa niitten lapsista, ne voi nytkin miettiä tykkäätkö sä niistä vaikka sä merkitset niille todella paljon, joten en myöskään usko että olet ajatustesi kanssa yksin? :)
Ja kuten sanoin, välittäminen ei ole ostamista. Jotkut ostaa toisilleen vaikka mitä, kenties kullalla päällystetyn superauton, muttei välttämättä kumpikaan, antaja eikä saaja, välitä toisistaan ollenkaan. Eli tavaroilla ei voi päätellä paljon susta välitetään.
Toinen on kanssa, että kaikilla ei ole varaa ostaa joka juttua jokaiselle, jos joku perhe saisi vaikka miljoonan, luulempa että he menisivät ties minne matkoille ja ostaisivat vaikka mitä, mutta kaikilla ei ole siihen varaa, vaikka sinne haluttaisiin. Eli aina halutun hankkiminen ei ole viisasta tai edes mahdollista.
Paljon hauskaa voi kuitenkin saada aikaan vähällä rahalla, tai ihan nollalla eurolla kun menee paistamaan makkaraa lähimetsään, vuokraa elokuvan ja katsoo sitä perheen kanssa, tai vaikka pitää jalkapalloturnauksen perheen ja kavereiden kanssa? :)
Joten voisit ehdottaa vaikka uuden hankinnan sijaan että tekisitte jotain kivaa tai hankkisitte jotain yhteistä kivaa, vaikka lautapelin?
Joten perheesi kyllä rakastaa sua vähintään yhtä paljon kun sä niitä, ihmiset ei vaan aina osaa näyttää sitä sillä tavalla kun toinen toivoisi!
Tsemppiä ja hyvää syksyä! :D
Kiitos tosi paljon! :)♥
Tuli tosi hyvä mieli kun luin kommentit!
En ”uskalla” puhuu vanhemille siitä tai uskallan mut en pysty alan itkeen ku oon vähän herkkä…
Sitten en saa sanoja ulos suusta.
Mutta nyt kun ajattelee niin olen kyllä ihan saman arvoisempi kun muut! :)
Kiitos paljon nämä rohkaisi mua paljon!
Hyvää syksyä teillekkin ♥