Pieni tarina kiusamisesta sekä jättämisestä.
Hei. Olen 13-vuotias tyttö, olen nyt seiskalla ja kerron nyt tarinani. (kirjoitan tämän puhelimella niin teksti ei välttämättä ole niin parasta.) Kiusaamiseni alkoi päiväkodissa. En muista siitä paljoa, mutta muistan sen, kun minut jätettiin ulkopuolelle leikeissä joskus. Olin onnekas, että ei aina. Eskarille siirryttyämi menetin yhden ja sinoan päiväkotiystäväni, Roosan. Ja kyllä, hän oli minua nuorempi. Eskarilla minusta laulettiin pilkkarunoa (jota en sano koska se paljastaa nimeni) ja en pitänyt siitä. Minulla oli pari kaveria, joiden kanssa leikin. Ykkösluokalla luokkani vaihtui. Pääsin luokalle, missä oli hieman villejä ihmisiä, ja henkilöt nimeltä (nimet muutettu) Sara ja Fanni. Kerron myöhemmin tässä, miksi kerron ne nyt. Sara ja Fanni olivat minulle silloin vain luokkakavereita. Minulla oli yksi kaveri, tai muutama, joiden kanssa leikin. Mutta he lopulta kakkosluokkaan mennessä jättivät minut. Sain myös poikapuolisia ystäviä naapurista silloin. Mutta koulussa minut jätettiin yhä useammin ulkopuolelle ja pääsin enää mukaan vain sikdi, koska kerroin aina opettajalle. Sara ei minusta kummemmin välittänyt, ja Fanni oli aina niissä leikeissä mukana, mutta hän ei sanonut minulle ikinä mitään, ei häätänyt pois muttei pyytänytkään. Hän oli toisen ystävänsä orja. Kakkosluokkaan mennessä, menetin jokaikisen ikäiseni ystävän ja aloin olrmaan nuorempien kanssa. Kolmosluokalle siirtyessä, leikin aia pienempien kanssa ja minua pidettiin nolona. Sitä ei ääneen silloin sanottu, mutta minua kohdeltiin syrjivästi. jäin ulos porukoista ja jäin yhä useammin yksin. Nelosluokalla samaa. Haukut ja ilkkumiset kasvoi. Opettaja ritti puuttua vzkaviin, mutta ei se välittänyt niistä pienistä. Itkin joskus jäädessäni pois. Mnua alettiin haukkumaan lepakoksi koko nelosluokan ajan ja minua syrjittiin, haukuttiin ja aliarvostettiin enemmän kuin koskaan. Vitosluokalle mnnessäni asiat rauhoittui vähän. Mutta olin jo niin ulkopuolinen, että en enää odottanutkaan hyvää käytöstä minu kohtaan. SIlloin tapasin yhden ja parhaimman ystävistäni ja Fannin, kun hän siirtyi eri kouluun ja tuli tänne taas. Minusta otettiin salaa videoita ja minulle naurettiin selän takana. Olin herkkä, mutta asiat menivät silti parempaan suuntaan. MInua ei enää ilkuttu. Kutosluokan jälkeisenä kesänä poikapuoliset ystävät vittuilivat minulle ja jättivät minut. Jäin yksin ilman poikamaista seuraa ja seiskan alussa aloin olla ujo ja ahdistunut. [osa tekstistä poistettu] Nyt olen vähän ongelmalapsen tapainen nuori ja olen pääsemässä taas jaloilleni. Kaikki tuo kiusaaminen… Niin, ja Sara, josta unohdin mainita. Hän oli yksi suurimmista kiusaajistani kutos- ja vitosluokalla. Siinä oli minun vaatimaton tarinani… Myös muistutan, että vanhemmat tiesit tästä ja olen nyt ok, jos joku kysyy. Tai ainakin melkein. Arvet tulevat minulla aina pysymään. Älkää ikinä kiusatko. Ja älkää varsinkaan olko sen hyväksyjiä. Auttakaa kiusatua. Ihan sama miten. Sillä uskon, että se on oikein.
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä meihin, olit tosi rohkea. Kirjoitit tärkeästä asiasta, jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus käydä koulua rauhassa ilman kiusaamista. Olen pahoillani, että sinut on jätetty kavereiden ulkopuolelle ja olet joutunut kokemaan kiusaamista. Hyvä, että olet koulussa puhunut tapahtuneesta ja hyvä, että myös vanhemmat tietävät tästä.
Kiusaaminen on aina väärin. Toivoisin sinun tietävän, että sinussa ei ole mitään vikaa, sinua kohtaan on tehty väärin. Olet ihana juuri tällaisena, omana itsenäsi. <3 Kirjoitat muuten tosi taitavasti ajatuksistasi, kiitos niistä!
Oli tärkeää, että kirjoitit tarinasi muillekin tietoon, ehkäpä joku täällä palstalla vieraileva saa tästä itselleen uusia ajatuksia, miltä porukasta pois jättäminen todella tuntuu ja miten paljon se vaikuttaa. Ajattelen niin, että jokainen meistä ihmisistä voi omilla pienillä teoillaan tai tekemättä jättämisillään vaikuttaa paljon siihen, miltä muista ihmisistä tuntuu esimerkiksi käydä koulussa. Otetaanko kaikki mukaan, moikataanko tai asetutaanko toisen puolelle, jos häntä kiusataan.
Kirjoitit, että olet nyt melkein ok, mutta arvet jäävät. Oletko ajatellut, että vielä kertoisit jollekin aikuiselle kaikesta, mitä olet kokenut? Joskus voi olla, että menneetkin jutut jäävät painamaan mieltä ja silloin on tärkeää ottaa asiat uudelleen puheeksi, vaikka tilanne olisikin jo helpottunut.
Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Tietävätkö vanhempasi, että kokemuksesi tulevat edelleen mieleesi? Koulussa voit pyytää apua esimerkiksi opettajalta tai kouluterveydenhoitajalta, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? –osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Jos haluat miettiä tilannettasi tarkemmin meidän kanssa, voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17-20.
Hienoa, että kirjoitit viestiä tänne. Ota rohkeasti yhteyttä uudestaan tai ota asia puheeksi jonkun aikuisen kanssa, jos haluat jutella vielä lisää. Tsemppiterkuin Ylläpito!
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä meihin, olit tosi rohkea. Kirjoitit tärkeästä asiasta, jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus käydä koulua rauhassa ilman kiusaamista. Olen pahoillani, että sinut on jätetty kavereiden ulkopuolelle ja olet joutunut kokemaan kiusaamista. Hyvä, että olet koulussa puhunut tapahtuneesta ja hyvä, että myös vanhemmat tietävät tästä.
Kiusaaminen on aina väärin. Toivoisin sinun tietävän, että sinussa ei ole mitään vikaa, sinua kohtaan on tehty väärin. Olet ihana juuri tällaisena, omana itsenäsi. <3 Kirjoitat muuten tosi taitavasti ajatuksistasi, kiitos niistä!
Oli tärkeää, että kirjoitit tarinasi muillekin tietoon, ehkäpä joku täällä palstalla vieraileva saa tästä itselleen uusia ajatuksia, miltä porukasta pois jättäminen todella tuntuu ja miten paljon se vaikuttaa. Ajattelen niin, että jokainen meistä ihmisistä voi omilla pienillä teoillaan tai tekemättä jättämisillään vaikuttaa paljon siihen, miltä muista ihmisistä tuntuu esimerkiksi käydä koulussa. Otetaanko kaikki mukaan, moikataanko tai asetutaanko toisen puolelle, jos häntä kiusataan.
Kirjoitit, että olet nyt melkein ok, mutta arvet jäävät. Oletko ajatellut, että vielä kertoisit jollekin aikuiselle kaikesta, mitä olet kokenut? Joskus voi olla, että menneetkin jutut jäävät painamaan mieltä ja silloin on tärkeää ottaa asiat uudelleen puheeksi, vaikka tilanne olisikin jo helpottunut.
Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Tietävätkö vanhempasi, että kokemuksesi tulevat edelleen mieleesi? Koulussa voit pyytää apua esimerkiksi opettajalta tai kouluterveydenhoitajalta, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? –osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Jos haluat miettiä tilannettasi tarkemmin meidän kanssa, voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17-20.
Hienoa, että kirjoitit viestiä tänne. Ota rohkeasti yhteyttä uudestaan tai ota asia puheeksi jonkun aikuisen kanssa, jos haluat jutella vielä lisää. Tsemppiterkuin Ylläpito!
Hei.
Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet sopiva juuri sellaisena kun olet.
Se, että sinua on kiusattu jo päiväkodissa on todella väärin ja siihen olisi kuulunut jo siellä puuttua. Itsekkin olen ollut kiusattuna ja jätetty ulkopuolelle, mutta olen sen asian yli päässyt koska se ei ole kestänyt noin kauan kuin sinulla.
On todella rohkeaa kertoa asiasta tällä palstalla ja toivon, että tulevaisuudessa menee paremmin. Tsemppiä ja muista, että kiusaajat ovat tehneet väärin etkä sinä!