Moi. Haluaisin kertoo semmosesta jutusta ku tota mulla on koulussa kaks kaveria ja musta tuntuu tosi pahalta ku ne ”piilokiusaa” mua. Jos sanon jotain ”hassusti” ne kattoo mua sille tyhmästi. Ne pitää mua ihan tyhmänä. Oon sanonu niille siitä mut ei ne usko. Esimerkiksi yksi päivä ruokailussa puhuttiin mun tädin sairaudesta (sen sairaus on semmonen että se tärisee hirveesti jnee..) ja sit toinen niistä mun kavereista sano et mä tärisen yhtä paljo ku se ja ne nauro vaa räkäsesti päälle ja se loukkas tosi paljo. Lähin pois ruokailusta sillee mykkänä ja nyt ne vitsailee siitä. Tätä juttua on jatkunu vitosen alusta. Yhessa vaiheessa meillä oli tosi kova riita ja ne mun kaverit oli toistensa puolella ja mä yksin. Ja ku niiden jommankumman kaa on kahestaa nii sillo ne on mukavia. Ne on molemmat semmosia täydellisiä kympin oppilaita eikä ope uskois jos sanoisin että ne kiusaa mua. Tai en mä tiiä onko tää kiusaamista mutta musta tuntuu siltä.
Heippa ja kiitos viestistäsi! :)
Uskallan väittää viestisi viimeiseen lauseeseen niin, että jos ihminen tuntee itsensä kiusatuksi/syrjityksi, silloin häntä kiusataan tai syrjitään edes jollain tavalla. Tuskin kenellekään meistä nimittäin on tullut syrjittyä ja kiusattua oloa ilman minkäänlaista syytä?
On tosi hyvä että otit yhteyttä tänne, usein kun saa vinkkejä ja mielipiteitä omaan tilanteeseen asiat muuttuu vähän selkeämmiksi ja on helpompi hakea apua sitten omasta ympäristöstä.
Ensinnäkin, nämä ”kaverit” joiden kanssa ilmeisesti vietät mm. koulussa paljon aikaa, ei ainakaan ulkopuolisen näkökulmasta vaikuta oikeasti kavereilta.
Mä määritän ystävät ja kaverit niin, että niitten kanssa on kiva ja helppo olla oma itsensä ja viettää aikaa ja jos tulee riitoja niin niistä selvitään. Kaverit myös tukee ja kuuntelee toisiaan.
Miltä susta tuntuu, täyttyvätkö noi ”kriteerit” sun ja sun kavereidesi kanssa?
Tiedän aika hyvin miltä ”piilokiusaaminen” tuntuu, se on yleensä enemmän henkistä ja sitä tehdään usein silloin kun opettaja ei ole paikalla ja vaikka olisikin, ulkopuoliset harvoin ymmärtää kaikkien katseiden ja puheiden takana olevat merkitykset.
Tilanne on siis aika kinkkinen mutta sä kyllä pärjäät ihan varmasti! :)
Kympin oppilaana oleminen ei tarkoita että olisi ns. täydellinen vaan että yksinkertaisesti oot saanut hyviä numeroita ja olet (tai esität, niinkuin monet kiusaajat yms. saattaa tosiaan tehdä) kiva, kuuntelevainen jne.
Kehotan sua että menisit opettajalle kuitenkin puhumaan, ainakin teoriassa kouluhenkilökunnan pitäisi ottaa kiusaamisasiat vakavasti ja tarjota apuaan. Voisit kertoa siis tilanteen opelle joko suullisesti tai vaikka tulostaa tämän viestisi ja näyttää sen jollekin? Koulussa on myös terveydenhoitaja, koulukuraattori ja koulupsykologi joille voi mennä juttelemaan jos siltä tuntuu ja he parhaansa mukaan antaa ohjeita miten edetä asiassa.
Kerro myös ihmeessä vanhemmillesi koska entisenä kiusattuna sanon sulle että sulla ei oo mitään syytä miksi sun pitäisi kärsiä kiusaamisesta ja toisten ihmisten puhtaasta tyhmyydestä. Se rikkoo ihmistä vaan sisältäpäin ja mitä nopeammin kiusaaminen saadaan kuriin sitä parempi se on sulle sekä kiusaajille.
Vaikutat tosi fiksulta, älä alennu kiusaajiesi tasolle ja ala kiusaamaan takaisin vaan jätä heidät omiin oloihinsa ja jatka elämääsi, niin kannattaa tehdä. Mikäli mahdollista niin olisi hienoa jos löytäisit parempaa seuraa tai ainakin puhuisit heille asiasi ensiksi. Puhumisella kannattaa aluksi yrittää ratkaista asioita mutta jos et koe oloasi hyväksi heidän seurassaan, voi olla parempi etsiä uusia kavereita :)
Paljon siunausta sulle! Älä ihmeessä vähättele ongelmaasi sillä kiusaaminen on vakava asia (ja useasti se täyttää jopa rikoksen piirteet). Jos et vielä pysty kertomaan asiasta kasvokkain, mm. lasten ja nuorten puhelin, – chat ja -kirjepalvelu ovat sinunkin käytössäsi ja siellä koulutettu ja kiva aikuinen kuuntelee ja neuvoo!
Myös huoli puheeksi- lomake voi olla avuksi! :)
Kaikkea hyvää!