En ymmärrä miten tää meni näin, ollaan oltu kohta 4vuotta yhessä,ja meijän suhde on ollu niin ylä ja alamäkeä mut silti kaikki on aina saatu selvitettyä.
Eli siis poikaystäväni jätti mut toissapäivänä sen takia että esitin sille vanhaa minääni eli toisin sanoen hirviötä, ennen siis nalkutin välillä vähän turhasta ja olin aika mustasukkanen. En ymmärrä mikä muhun meni kun se mun kiusotteleminen meni aivan yli, tiedän että vika on minun ja kadun sitä. eli siis läpällä kiusasin sitä vanhoista asioista, ja sen jälkeen paljastin että se oli läppää ja olin tehnyt hänelle ruuatkin valmiiksi odottamaan että syötäisiin yhdessä, ajattelin että kyllä hän sen läpän kestää, mutta ei kestänytkään vaan raivosi minulle, miten idiootti voin olla ja kaikkea muuta tällästä.
Juteltiin sitten seuraavana päivänä, pyysin syvästi anteeksi ja kerroin että se oli oikeesti läppää ja että mä rakastan sitä. Sanoin myös että tiedän ja kadun sitä että se meni aivan yli, mutta hän vaan sanoo että ei voi antaa asiaa minulle anteeksi.
Sitten sanoin hänelle että tiedän että tein väärin ja rumasti mutta anteeksi anto on hyvä taito, ja niin minäkin olen hänelle antanut anteeksi sen että hän on kuristanut minut melkein tajuttomaksi. Ja sitten hän sanoi että sitä ei voi mitenkään verrata siihen että minä läpällä esitin vanhaa minääni, vaikka se meni yli niin tarkoitus oli ihan eri.
Mutta kysymys onkin nyt se että oliko hänellä pointtia kuitata oma tekonsa sillä että minun tekoni olisi muka ollut pahempi?
Ja juttelemme tänään hänen äitinsä ja hänen kanssaan yhdessä, uskallanko kertoa hänen äidin kuullen tästä kuristamis jutusta?
Tiedän että hän rakastaa minua, mutta paha mieli kun oikeasti itseäni kaduttaa se että miksi lähin leikkimielisesti kiusaamaan ja se menikin yli ;(. nyt hän siis on jättänyt minut, mutta minä en luovuta kun ollaan jo asuntokin katsottu.
