Elikkä siis, mä oon nyt 13 (täytän talvella 14) ja tiiän että mulla ei oo mikään kiire mutta mua huolettaa silti että kukaan ei tuu ikinä rakastamaan mua. Mulla on aika kauniit kasvot (moni on kehunut) ja toimin myös mallina aina välillä (en mihinkään lehtiin vaan tauluihin ja kuvaus kilpailuihin). Oon normaalipainoinen mutta aikas pyöreä. Rinnat kuppikokoa B. Oon 166cm pitkä ja kasvan enään korkeintaan neljä senttiä. Luonteeltani olen melko ujo mutta välillä myös puhelias. Rakastan lukemista ja eläimiä. En oo kauhean sosiaalinen. Harrastan lenkkeilyä ja teatteria. Sitten se pahin asia – mulla on Asperger. Pojat, pystyisittekö tykkäämään musta? Tuunko ikinä saamaan ketään?
Oon 12v tyttö kohta 13v, ku luin tän sun kirjoituksen ni oli sillee olo et on pakko vastaa/kommentoida. Asperger ei oikeesti haittaa yhtään, mun äiti on assi(Asperger) ja mun iskä käytänös rakastu äitii ekal silmäyksel(ainaski osa väittää niin). Asperger ei yhtään haittaa noit rakastumis juttui, älä huoli. Kyl pojat tulee tykkää sust sata varmaa joku pitää sun laisest nuorest neidist/naisest. Kyl sä tuut saamaan, jos se on tarkoitettu niin.
