moi:) joskus viime kesänä äiti varasi ajan psykologille viltelyn takia ja kävin siellä joku 5 kertaa. Sain diagnoosin lievään masennukseen ja sosiaaliseen ahdistukseen. Mua kuitenkin on alkanu kaduttaa että lievensin kaikkia mun ongelmia sille psykologille kertoessa. Se paska juttu on että mun äiti aattelee et oon jo taas ihan ilonen ja terve vaikka todellisuudessa kaikki menee alamäkeen ja alotin viiltelyn uudestaan. En jostain syystä osaa kertoa kenellekkään mitä tunnen ja kaikki menee persiilleen. kaikkialla on niin pitkät jonot enkä saa sitä apua mitä tartteisin. öö heihei:)
Hei! Muista, että psykologin tehtävä on auttaa sua.
Mä ymmärrän miltä susta tuntuu.
Voisitko mennä käymään terkkarilla tai puhua jollekkin, vaikka se olis pelottavaa.
Sä tarviit apua.
Sä riität.
Sä oot hyvä just tollee.
Sä oot kaunis/komee.
Sä oot ihana!
Ihanaa joulun odotusta!
