Riittämättömyyden taakka ja Sisäinen hyväksyntä- Itsensä tärkeys.
Olen aina ollut se henkilö, jolta pyydetään apua mielenterveysongelmiin tai muihin hankaliin elämäntilanteisiin liittyen. Ystäväni kääntyvät puoleeni, kun he tarvitsevat kuuntelijaa tai tukea vaikeissa tilanteissa. Usein olen myös se, joka korjaa kaikkien ajattelusuunnan ja ongelmat.
Mutta silti, vaikka olen aina valmis auttamaan muita ja olemaan tukena, tuntuu siltä kuin en itse riittäisi. Olen usein se, josta välitetään vain silloin kun minua tarvitaan. Ihmiset ovat joskus todella ilkeitä minulle, arvostelevat valintojani ja ulkonäköäni tai jopa vähättelevät tunteitani ja ajatuksiani. Ja sitten yhtäkkiä he ovat taas todella ystävällisiä ja kilttejä, kun he tarvitsevat jotain minulta.
Miksi en voisi olla jollekin ensimmäinen vaihtoehto? Miksi minusta tuntuu aina siltä, että olen toisena, sivuroolissa, ei niin tärkeä tai arvokas kuin joku toinen? Miksi minusta tuntuu siltä, että vaikka teen parhaani auttaakseni muita ja olen aina valmis kuuntelemaan ja tukemaan, minua ei aina kohdella samalla tavalla?
Tämä tunne, että en riitä, on syvällä sisälläni ja vaikuttaa minuun joka päivä. Se saa minut epäröimään omia valintojani ja ajatuksiani, kyseenalaistamaan oman arvoni ja merkitykseni. Se saa minut tuntemaan oloni yksinäiseksi ja arvottomaksi.
Mutta tiedän, että minun täytyy hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Opettelen rakastamaan itseäni ja arvostamaan omaa panostani ja merkitystäni maailmassa. Vaikka en aina olisi se ensimmäinen vaihtoehto jollekin, olen silti arvokas ja tärkeä. Olen ansainnut rakkautta, kunnioitusta ja arvostusta, ja minun täytyy muistuttaa itseäni siitä joka päivä. Ja tahdon joskus löytää sellaisen henkilön kuka ymmärtäisi minua. Sellaisen ihmisen kuka uskaltaa katsoa minua silmiin, antaa minulle iso hali ja sanoa: ”Tiedän ettet ole kunnossa, mutta kaikki kääntyy parhain päin.” Mulla on elämässä henkilöitä ketkä väittää aina olevansa läsnä, kun tarvitsen heitä. Arvostan heidän sanoja, mutta pystyvätkö he kenties todistaa tarkoittavansa niitä?
En ehkä aina riitä muille, mutta minä riitän ( joskus ) itselleni. En ehkä aina saa sitä arvostusta ja kiitollisuutta, mitä ansaitsisin, mutta minä yritän antaa sen itselleni. Minä tahdon olla tarpeeksi hyvä, juuri sellaisena kuin olen itselleni. Ja minä ansaitsen olla ensimmäinen vaihtoehto omassa elämässäni.
moi, luin sun koko viestin ja samaistun täysin
et oo yksin tän asian kaa <3
mäkin oon aina ollu ”viimenen vaihtoehto” ja mua on käytetty hyväks mun liiallisen kiltteyden takii
Mä haluuun antaa sul nytten tämmösen virtuaalihalin ja sanoo:
SINÄ RIITÄT JA OLET ARVOKAS <333
TIEDÄN ET KAIKKI EI OO OK MUT KAIKKI KÄÄNTYY VIEL HYVIN <33
halaus ja tsemppi <33
Voin samaistua tilanteeseesi ja myös arvoihisi :)
Olet oletettavasti nuori kun olet täällä sivustolla. Haluan siis että ymmärrät sen, että elämässä varmasti tulee ne oikeat ihmiset ja suhteet, joilla on samanlaisia arvoja kuin sinulla ja jotka vilpittömästi noudattavatkin niitä arvoja.
Koulukaverit, jotka olet tuntenut vuosia voivatkin lähteä elämästäsi heti, kun esimerkiksi menet yliopistoon, sillä he eivät olleet todellisia kavereitasi.
Sinun ei pitäisi vähätellä itseäsi niiden takia, ketkä vähättelevät sinua. Se, että osaat kuunnella ihmisiä on jo yksi asia, jota monilla ei löydy ja sinulla on muitakin tämän lisäksi. Se on niin hyvä juttu, jota et välttämättä itse täysin ymmärrä. Se, että pidät kiinni näistä arvoista on tärkeää, sillä näillä pystyt löytämään oikeat ihmiset vaikka se siltä ei vielä vaikuta.
Ehkä tärkein asia tässä on ihmisten observointi. Jos sinulla on ”kaveri”, joka vähättelee sinua ja ei halua nähdä sinun voittavan – tulisi sinun jättää tämä ”kaveri” heti. Pidä tätä yhtenä tärkeänä kriteerinä muistilistassasi, kun pohdit, että onko tämä henkilö ystäväni.
Olet se, jolta aina pyydetään apua, mutta oletko harkinnut, että voisit hyvin kaikkia itsekin ammattiapua? Ihan vain silläkin verukkeella, että itsetuntosi vaikuttaa olevan aika matalalla. Voisit saada konkreettisia keinoja oman itsen hyväksymiseen, ihmissuhteisiin ja itsetunnon vahvistamiseen sitä kautta.
Jos ei kuitenkaan tunnu omalta, aiheesta on kirjoitettu myös hyviä kirjoja. Self-help nähdään monesti todella kliseisenä, mutta kun valitset sellaisia kirjoja, jotka on oikeasti kirjoittanut joku alan ammattilainen, hyödyt voivat vastata jopa lyhyttä psykoterapiaa.
Voimia. Matka on pitkä, mutta kannattava.