ruokailut ahdistaa (tw?)

moi,
kirjoitin tänne jo alkusyksystä siitä kuinka syöminen ahdisti. Se alkoi, kun vaihdoin hetkeksi cheerleadingissa pohjasta nousijaksi. Ahdistus oli aivan järjetöntä, en miettinyt mitään muuta kuin kuntoilua, syömisen ahdistusta ja venyttelyä. Vaihdoin melkein heti takaisin pohjaksi, ja nää ajatukset helpotti hetkeksi. Nyt ajatukset on kuitenkin alkanut taas pahenemaan ihan ”ilman mitään syytä”. Oon aina ollut mun kaikista kavereista se ”pienin”, ja tavallaan totuin siihen. Oon nyt 165cm enkä kasva enää, täytän tällä viikolla 16. Painoa ei saa varmaan kertoa täällä? Kuitenkin koulussa oon melkein mun kaikista kavereista lyhyin. Muualta mun kavereista oon taas melkein aina pisin, koska ne on mua vähän nuorempia ja muutenkin ehkä 5cm lyhyempiä. Yritän varmaan poistaa ahdistusta mun pituudesta ns pienentämällä painoa, ja oon aika hyvässä kunnossa. Tää ahdistus syömisestä on ihan kummallista, koska mulla ei ennen viime kevättä ollut ikinä vaikeuksia syömisen kanssa, olin kuitenkin pienin niin se ei ahdistanut. Se ei johdu siitä, että olisin mielestäni lihava. Ajatus siitä, että mun kunto huononisi ja painaisin enemmän on ihan todella ahdistavaa. Kuitenkaan en edes urheile mitenkään super paljon, mutta olen alkanut tekeen joka ilta kotona treenejä. Muiden seurassa syöminen on mennyt myös super ahdistavaksi, ja mun on pakko syödä vähemmän kuin kaverit. Mikä on normaalia käytöstä ja mikä esim anoreksiaan tai muuhun syömishäiriöön viittaavaa? millon mun pitäis pyytää apua?