Okei ensiksi halusin sanoa että tää koira on mulle rakkain maailmassa enkä missään nimessä haluaisi siitä luopua, enkä ole todellakaan sille vihainen. Olen vihainen vanhemmilleni jotka tämän rodun valitsivat, sillä tämä rotu on ehkä kaikista epäsopivin meille. Tietysti meidän koira on ihana ja ystävällinen, ei siinä mitään vikaa, mutta se, ovatko meidän olosuhteet sen tarpeisiin nähden hyvät onkin sitten ihan eriasia. Jos ketään kiinnostaa niin meidän koiran rotu on siperianhusky. Siperianhusky yksineläjäksi kaupunkiin ei kuulostaa hirveän hyvältä idealta, mutta vanhemmilleni (ja tietysti minullekin kun olimme koiraa hankkimassa), tämä kuulosti todella hyvältä. No eipä enään sillä nyt koiramme on jo kolmatta kuukautta mummolassa enkä ole oikeastaan paluusta enään varma. Koira ei kestä olla yksin (tuhoaa paikkoja), vaatii monia pitkiä lenkkejä (ja hei, mä en edes voi lenkittää sitä vetämisen takia) ja vaatii tosi paljon huomiota. Täydellisen normaalia siperianhuskylle, ja sen takia mua suututtaakin että päädyimme tähän rotuun (tai toisin sanoen vanhempani päätyivät sillä aikuisillahan on päävastuu)! Miksi hankkia siperianhusky jos he kuitenkin tiesivät kuinka paljon työtä siitä tulee (he tietävät sillä heillä on ollut huskyja lapsena)! Mua harmittaa etten voi lenkittää sitä sillä se oli suurin toiveeni koirassa. Rakastan lenkkeilyä ja juuri sen takia halusin koiran että siitä voisi tulla minulle ihana lenkkikaveri. Nut mulla on huono omatunto kun oon selaillu myytäviä koiria ja jo suunnitellu koiran hankintaan kun meillähän on jo koira. Se on mun paras kaveri ja tosi rakas. Mua vaan harmittaa. Pahin asia on kuitenkin se että se varmaan muuttaa meidän isovanhemmille jossa sillä olisi täydellinen elämä. Toinen husky, suuri metsäaitaus jossa paljon tilaa juosta ja isovanhempani ovat eläkkeellä joten he olisivat aina paikalla. Tiedän että koira olisi onnellisin siellä mutta olen silti vihainen. Nyt mua itkettää enkä tiedä mitä teen koska rakastan koiraa ja olen aina unelmoinut koirasta, mutta en tiennyt että siitä tulisi tälläinen sotku. Mun oli vaan pakko vuodattaa tää jonnekkin, vastauksilla tai ilman.
Moi! Mun mielestä tuo ei ole sun syytä, sillä koiran ostajat on aina lopulta vastuussa koirasta. Se on tosi hyvä asia, että koira voi asua isovanhemmillasi. Ja menkää vaikka koirakouluun, niin pääsette vetämisestä eroon. Millainen kasvattaja edes antaa siperianhuskyn kaupunkiin? ei varmastikaan kovin hyvä.
Sinulla ei ole mitään syytä huonoon itsetuntoon koska totta se on että huskyt (ja kyllä muutkin koirat) tarvitsevat paljon liikuntaa ja tilaa. Usein olen vain nähnyt huskyja esimerkiksi ulko häkeissä jossa on paljon tilaa ja vapaanakin isoilla pihoilla. Mutta kaupunki on hyvin huono paikka huskyeille kun he tarvitsevat metsässä oloa ja pitkiä lenkkejä ilman hälinää. Te voisitte antaa/myydä sen jollekki hyvälle omistajalle joka antaa sille tarvittavan ulkoilun ja muutkin virikkeet. Ymmärrä että se voi harmittaa mutta aina on ajateltava mikä on koiralle parhaaksi ja sinulle tulee varmaan paljon parmepi mieli jos tiedät että se saa hyvän kodin:) Siis minulla on juuri tullut 11 viikkoinen villakoira pentu ja en voisi missään nimessä ajatellakkaan siitä luopumista. Mutta ei kannata ottaa paineita kun ne vanhemmathan siitä lopulta päättää. Toivottavasti tää autto sua ja toivon että keksitte vielä jonku keinon pitää se tai hyvän kodin sille😊
Mä todellakin ymmärrän sua. Mulla on kaks koiraa enkä ikimaailmassa vois kuvitella enää luopuvani niistä. Mutta sitten aloin miettimään vähän tätä juttua enemmän ja päädyin siihen että kyllä mulle on mun koirien onnellisuus tärkeintä. Eli tässä nyt tulee mitä MINÄ luultavasti tekisin ainakin ton sun tkstin perusteella. Elikkä siis jos se vaan ois mahollista niin hankkisin toisen koiran mikä soveltuu paremmin kaupunkiin. Huskyn varmaan antaisin jäädä isovanhemmille koska siten koirasta ei tartteis luopua ns. kokonaan vaan sitä kuitenkin näkis aina vierailuilla. Mutta toivottavasti asiat vielä selviää. Hyvää kesää!