Kun mun mieli joutui tosipahaan myrskyyn täänkoulussa opitunilla lähädin luokasta ovet paukuen pakoon meidän luokan teiseen siihen korituoliin ihankipurasa ja paniikissa R [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] joutui Pyhtään t [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] siihen käytävään jouduin menee T [Osa tekstistä poistettu.] kanssa aisti huoneeseen kerään voimia sen paniiki tilantakia muo pelotaa etä nitä tulle lissä kun i suututti minut?
Paniikkikohtaukset voivat olla kaikenkaikkiaan todella pelottavia ja uuvuttavia. Kuvasit mielestäni todella hyvin sitä ”mielen myrskyä”, jollaiseksi sitä itsekin kuvailisin. Viestistäsi poistettiin osia, mutta ymmärsin kuitenkin, että sait kohtauksesta selviämiseen tukea muilta ihmisiltä. Se on ihana kuulla ja todella tärkeää, toivoisin että ihmiset eivät pelkäisi auttaa tosiaan hädän hetkellä; se olotila voi tuntua aivan kamalalta, vaikka onkin itsessään täysin vaaraton ja silloin todella auttaa, että joku on vierellä ja pysyy itse rauhallisena. Rauhallisuus tarttuu.
Kerroit, että sinua pelottaa, että saat uuden kohtauksen. Oliko tämä ensimmäinen paniikkikohtauksesi vai onko niitä ollut aiemminkin? Jopa joka kolmas ihminen kokee elämänsä aikana yksittäisen paniikkikohtauksen, se on siis hyvin tavallista, mutta verrattain harvalla ne toistuvat. Yksittäinen kohtaus ei siis välttämättä viittaa paniikkihäiriön kaltaisen tilan puhkeamiseen. Mikäli kuitenkin pelko säilyy ja/tai kohtauksia tosiaan alkaakin tulla enemmän, suosittelen hakemaan tilanteeseen apua. Koulussa esimerkiksi terveydenhoitaja voi auttaa paniikkioireiden kanssa. Myös kavereille on hyvä kertoa kärsivänsä paniikkioireista, he voivat parhaassa tapauksessa jopa auttaa, mikäli kohtaus iskee.
Muistathan, että paniikkikohtaus ei ole koskaan vaarallinen, siihen ei voi kuolla, etkä ole menettämässä hallintaa itsestäsi. Paniikkikohtaus johtuu aivojen ja kehon ylivirittymisestä ja auttomaattisen uhka-arvioinnin ylireagoinnista turvallisessa tilanteessa. Tätä kutsutaan myös taistele tai pakene -reaktioksi, ja todellisessa vaaratilanteessa se auttaa sinua toimimaan tehokkaasti, mutta ilman vaaratilannetta käynnistyvä reaktio tuottaa niitä kaikkia inhottavia oireita, koska todellista kohdetta uhantunteelle ei ole. Kohtausta vastaan ei siksi kannata taistella, mielesi ja kehosi uskoo tällöin uhan olevan todellinen, mikä vain vahvistaa reaktiota. Kohtauksen sattuessa anna sen tulla, mutta yritä samalla keskittää huomiosi esimerkiksi rauhalliseen hengittämiseen tai muuhun yksinkertaiseen tekemiseen. Se antaa kehollesi turvaviestiä. Hyvä on myös pitää mielessä, että rajutkin paniikkikohtaukset menevät ennemmin tai myöhemmin itsekseenkin ohi, vaikka et osaisi tai pystyisi tekemään mitään omaa oloa helpottaaksesi. Se tila on sen verran kuormittava, että keho pystyy ylläpitämään sitä yleensä korkeintaan puoli tuntia.
Tsemppiä. Kaikki kääntyy vielä hyväksi, paniikkioireiden kanssa voi oppia elämään.
(Tämä viesti tulee tyypiltä, jolla on ollut toistuvasti paniikkikohtauksia jo lähes 10 vuotta)
Ei ollu mun eka tiesin kyllä etä se tulle viellä kun ei ollu tullee mulla tulle keran tai 2 lukuvuosidessa niitä
