Hei vaan!
Otsikko kertoo kaiken. Kärsin tästä harmilisesta ongelmasta, sairauden pelosta, voidaan lääketieteen termein puhua hypokondriasta. Mielestäni tämä menee jo hypokondrian puolelle, sillä tätä on kestänyt ainakin 5 vuotta. Lääkäritkin ovat puhuneet tästä. Taustalla myös ahdistuneisuushäiriö. Olen toisaalta aina pelännyt sairauksia, lienee aina ollut. Erityisesti neurologisia tauteja. Mun on täytynyt hakea ongelmaan ammattiapua, en muuten tiedä kuinka selvitä ja oon tavannut psykologeja monta vuotta. Joihinkin tutkimuksiin olen halunnut, etenkin MRI mutta lääkäreiden mielestä ei löydy tarpeeksi perusteita. Ja toistuvat tutkimukset kuormittaisivat mieltä. Kynnys MRI:hin on korkea. Oon siis ollut jo milloin missäkin verikokeessa ja sydänfilmissä. Tutkimusten ja terveyskeskus käyntien kierre on syntynyt.
Pelkään jatkuvasti sydän kohtausta en saa öisin unta ja olen 10-15 v tyttö rinnassa tuntuu välillä vihlaisuja kun esim venyttelen kun koulu alkoi ekana päivänä ylä vatsassani tuntui outo kova kipu ja säikähdin kipu meni sekunneissa ohi en kertonut kellekään kävimme noin kuukausi ennen koulun alkua lääkärissä kun mulla oli vasemmalla puolella pistävää rinta kipuja niitä tuli pari kertaa päivässä se vain kuunteli sykkeen ja sanoi että tuskin se vakavaa on olen kuitenkin peloissan ne muuten loppuivat että minulla on jotain vakavampaa olen googlettanut vaikka mitä rinta kivuista sydän kohtauksesta ja muusta minulla on myös ollut pari kertaa sellaisia että yhtäkkiä kaulaani sattuu ja samaan aikaan vasempaan etu sormeeni ja kaulalla on nyt parin päivän aikana tuntunut ahdistava tunne ja olen alkanut epäillä kilpirauhasen ongelmaa minulla on myös sattunu yhtenä päivänä pohkeeseen ja veri tulppa huoletti mutta siitä on jo pari päivää käsi varsissanikin on tuntunut outoja kipuja yleisin vasemmassa myös ranteissa on ollut outoja kipuja voisiko joku auttaa minua en ole kertonut vanhemmillenikään mitään tästä
Hei valkotakki ja huomestunut! Ootte tosi rohkeita kun laitoitte viestiä tähän palstalle. Luulen, että on moni muu, joilla on tätä samaa pelkoa, se on tosi ymmärrettävää. Elämässä voi tapahtua sellaisia asioita, joille ei voi mitään esim. sairauskohtauksia ja se on tosi harmillista.
Olen itsekin pelännyt sairauksia, ja osa minusta pelkää vieläkin. Jos antaa pelon ja huolen voittaa se tuntuu tosi musertavalta. Ajatukset vaan pyörivät negatiivista kierrettä, ja on vaikeeta kokea iloa. Se on pitkä prosessi päästä huolesta irti, mutta kyllä minäkin ajan myötä olen pystynyt paremmin sitä hallitsemaan. Muistakaa, että voitte itse vaikuttaa miten suhtaudutte niihin ajatuksiin, jotka teille tulee mieleen.
Tässä muutama vinkki teille:
1. Puhu asiasta jonkun kanssa, eteenkin ammattilaisten kanssa olisi hyvä puhua.
2. Pidä huolihetkiä, jolloin voit purkaa kaikki huolet 30min ajan. Sen jälkeen yrität keksiä mielekästä tekemistä.
3. Yritä pysyä tässä hetkessä. Elämäsi menee ohi jos huolestut tulevaisuudesta. Muista kuitenkin, että huolista pitäisi puhua jonkun kanssa ja tunteille pitäisi antaa tilaa, kunhan se ei kontrolloi elämääsi. Sen lisäksi voit purkaa huolia tai pahaa oloa esim. kirjoittamalla. Myös eräs hyvä juttu mitä mä teen on, että kirjoitan ylös hyviä hetkiä tästä päivästä. Silloin keskityn hyviin juttuihin.
4. Huolestuminen on merkki siitä, että välität, mutta se ei ole hyvä sun mielenterveydellesi.
Te ansaitsette tuntea hyvää oloa ja kokea mukavia asioita.
Hei valkotakki!
Onko verikokeista ja sydänfilmistä selvinnyt mitään? Ehkä se tavallaan voisi olla hyvä asia jos et ole päässyt MRI:hin, et jos siihen ei ole ollut tarvetta.
Hei huolestunut!
Harmi, että asia sinua vaivaa ja et oo saanut nukuttua. Hyvä, että olet käynyt lääkärissä ja lääkäri on sinua tutkinut. Jos epäilee, että on oikeastaan jotain vakavaa kannattaa vanhempien tai toisen aikuisen kanssa puhua asiasta ja käydä lääkärissä. Sinun kannattaa puhua vanhempien kanssa asiasta. Ei kannata lukea hirveästi netistä, sillä siellä tulee myös ne asiat, mitä voi pahimmassa tapauksessa tapahtua. Kannattaa yrittää olla huolestumatta ja, vaikka se ei olisikaan helppoa. Huolestuminen pahentaa sun psyykettä. Jos lääkäri on sanonut, että ei ole mitään vakavaa ja kipu ei ole ollut vakavaa ja ohimenevää, eikä mitenkään tosi toistuvaa ja häiritsevää, kannattaa luultavasti luottaa siihen, ellei epäile jokin olevan pielessä.
Toivon sulle kaikkea hyvää, tiedän kokemuksesta että ei ole helppoa päästää irti huolesta. Voit myös käydä mielenterveystalo sivustosta lukemassa ahdistuksen omahoidosta ja ”vapaaksi vatvonnasta” osion. Toivottavasti tästä oli apua <3