En ole viillellyt. En ole ollut erityisen ahdistunut. Minulla ei ole masennusdiagnoosia, enkä käy juttelemassa kenenkään luona. En ole koskaan käynyt. En ole laihtunut merkittävästi, vaikka olen tyytymätön kehooni. Vaikka olen yrittänyt. Niin ei ole käynyt.
Näitä tekijöitä ei aina tarvita siihen, että kaikki ei olisi hyvin. Ihmisten pitäisi vain osata ymmärtää se. Ymmärtää, että kaikki minkä jossakussa näkee, voi olla pelkkää näyttelyä.
Olen vetänyt järkyttävää kulissia kolme vuotta, siitä asti, kun mielenterveysongelmani alkoivat. Olen ilmeisesti hyvä näyttelijä. Kukaan ei ole huomannut mitään. Tai ei ole välittänyt.
Kysy kaveriltasi, miten hänellä menee. Kysy se joka päivä. Kysy se tunteella. Ei mielenterveysongelmat välttämättä näy päällepäin. Se ei aina mene niin. Kenellä vain voi olla mielenterveysongelmia, oli hän miten suosittu ja hyväosainen ja iloinen ja kaunis ja hoikka ja vahvan oloinen tahansa.
Mieti sitä. Se voi kaikki olla kulissia. Pelkkää harhaa, jota varta vasten pyritään luomaan.
Ja se, että tällaista kulissia luo, ei välttämättä tarkoita, että olisi kielteinen suhtautuminen avun vastaanottamiseen. Hän ei välttämättä vain tiedä, miten toimia. Hän voi pelätä.
Elätkö itse tällaisessa kulississa? Oletko täysin varma, ettei terveenoloinen kaverisi elä kulississa?
– Niin.
