Se kun pelkää ettei ole kenellekään tärkeä vaan kaikilla on jo jotkut kivat kaverinsa
Olen pelännyt pitkään että en ole kavereilleni tai koskaan ihmisille mitenkään tärkeä. Olen muuten 21 mut aattelin että vain tää foorumi vois olla tarpeeksi asiallinen. Kavereita on joo kaksi mutta silti epäilee onko heille mitenkään tärkeä kuitenkaan. Toinen heistä kun vertasi minua vanhaan kaveriinsa että olen tosi omalaatuinen vanhaan kaveriinsa verrattuna ja hänen (tämän kaverin) tapa tehdä jokin asia oli paljon parempi. Ihan vaan tapa sanoa jotkin ihan tavalliset, ei ilkeät asiat. ”Kaveri tekee näin, mutta sää, olet jotenkin omalaatuinen, tollanen.” Ja selittämätön ehkä jopa halveksiva/pöyristelevä ilme ja kova äänensävy. Se loukkasi vaikka siitä on aikaa. Nämä kaksi kaveria sain uudessa opiskelupaikassa, ekat joista aattelin että pitävät minusta ja kaikesta voi puhua mutta tuntuu että jos ei sittenkään. Mukavien asioiden tapahtuessa pel
Olen aina ollut se kakkoseksi jäävä kaveri jota joskus vuosia ihan jo ala asteella yksi aikaisempi kaveri saattoi sanoa vahingossa tämän paremman kaverin nimellä ja kun tämä menetti tämän lukioaikana meni siinä kaikki kun hän haaveili vain tämä perään eikäs huomannut minua. Saattoi kuvaa heistä pitää sängyllä kun kutsui minut kylään. Kansanopisto kaveri hylkäsi vaikka kaikkensa yritin todistaa etää olen täsä ja autqn jne. Yksikään kaveri ei ole jäänyt elämääni niin että tämän kanssa olisi voinut puhua jostain merkityksellistä. Paitsi nämä ja pelkää helvetisti että tämäkin on vain jotain valhetta sillä olen oppinut että kaikki voi olla kivaa mutta sitten muuttua. Tuntuu että ei ole olemassa mitään vapaata rako tässä maailmassa. Kaikkien muiden elämät on jo täynnä mahtavia kavereita edes se yksi ja tilaa minulle ei ole.
Moi! :)
Pitää ekaksi sanoa että tunteesi on ihan normaaleja, täälläkin on nimittäin yksi tuollaisia ajatuksia ajatelleena ja voin sanoa että varmaankin jo ihan ihmisyyteen kuuluu miettiä mikä on paikka tässä maailmassa, omassa ja muiden elämässä.
Toinen asia on että varmasti on tilaa muiden elämässä myös sinulle! Varmasti yllättyisit jos tietäisit kuinka monia ihmisiä on täysin yksin tai hyvää ystävää/juttukaveria vailla.
Uskon myös että perheellesi ja lähipiirillesi olet varmasti tärkeä, ns. ystävät joita ei voi valita.
Mun mielestäni omalaatuinen on hyvä asia. Se voi olla vaikeaa mutta kun mua on sanottu oudoksi niin olen opetellut kääntämään sen päälaelleen ja miettinyt, ”jep, olen omituinen ja omalaatuinen” ja ikäänkuin tehnyt siitä oman pienen ”salaisen maailman” tai miksikä sitä voisikaan kutsua…
Ymmärrän kuitenkin myös miksi loukkaannuit enkä tajua miksi pitää vertailla kavereita toisiinsa.
Voisit ehkä sanoa seuraavankaltaisissa samanlaisissa tilanteissa jotain että ”en olekaan tämä henkilö X” tms? Et ole hänen entinen ystävä eikä sun tarttekaan :)
Onko sulla minkälaisia vapaa-ajan harrastuksia? Ootko kiinnostunut jostain erityisesti tai hommailetko muuten vaan jotain välillä? Nimittäin harrastukset on hyvä paikka löytää seuraa ja ystäviä. Aika kliseinen juttu, mutta kun ympärillä on samanhenkisiä ihmisiä niin puheenaiheet on hellpo löytää. Siitä sitten vaan tutustumaan ja juttelemaan.
Hyvin ujona ja herkkänä ihmisenä voin sanoa että ainakin juttuseuraa ja tekemistä olen löytänyt harrastuksista.
Lisäksi voisi olla hyvä jutella vaikka jollekin? Voisit kysellä opiskelupaikkasi psykologia tai kuraattoria esimerkiksi, tai jutella läheiselle perheenjäsenelle tms.
On nimittäin varmaa aika rankkaa miettiä positiivisistakin asioista kaikkea sitä, mikä voi mennä pieleen.
Ja tottahan se on, kaikki ei mene aina putkeen mutta toivon että voisit jutella siitä jollekin ja oppia että myrsynkin jälkeen sä voit seistä vielä jaloillasi ja jatkaa vielä päättäväisemmin.
Oma ns. elämänohjeeni itselle sekä muillekin on myös kristinusko.
Mullakin on elämässäni yksinäisiä hetkiä ja vaikka jonkinlaista juttuseuraa joskus löytyy niin kuitenkin ehkä eniten sydäntä lämmittää se että vaikka olisin yksinäinen niin en koskaan ihan yksin. Jeesus kulkee vierellä vaikka sitä olisi ehkä vaikea aluksi uskoa.
Hänelle olet todella rakas ja varmasti voit luottaa siihen että se taho ei jätä yksin vaikka olisi kuinka vaikeaa. Sieltä myös voi pyytää apua ja ystäviäkin elämään, hiljaisinkin huokaus kuullaan.
Myrsky voi kaataa kaiken pois mutta Jeesus pysyy ja kannattelee suakin!
Toivon sulle kaikkea hyvää! On vaikeaa olla yksin ilman niitä sydänystäviä mutta sekään ei kestä ikuisesti! Kannattaa ottaa asia puheeksi jonkun kanssa ja etsiskellä muutakin seuraa jos siltä tuntuu. Tsemppiä! :)