Eli minun (13v. yläastelaisen tytön) ongelma on: Mua on koulukiusattu jo ainakin 5 kertaa aijemmin. En oo kunnolla selvinny ku just just kolmosluokan niin et mua ei kiusattu. Mulle on tullu selkeitä traumoja tästä. Esimerkiksi olin ennen eloisa ja kovaääninen pikku tyttö. Nykyään harvoin enää edes hymyilen saati nauran tai edes puhun niin lujaa että joku kuulisi. Jostain syystä kaksi parasta ystävääni ovat kääntyneet yhtäkkiä vastaani. He puhuvat ääneen ja selän takana minusta pahaa ja kuiskivat osoitellen minua koulussa. Usein on koulussa kuultu myös lause ”Ei voi sitten olla normaalisti…!” noiden suusta. Saan kuulla alituiseen siitä miten minua haukutaan mm. siitä etten ole paras hiusten laittaja, muutenkaan kulma hyvä ystävä tai sellainen rasapää enää… Turpaankin olen muutamaan otteeseen saanut. Ja juuri kun kukaan ei ollut muista tytöistä paikalla nämä tytöt haukkuivat minut aivan lyttyyn sellaisilla asioilla mitä en ole edes tehnyt. Kaiketi nämä ystävät jättivät minut siksi etten halunnut alkaa polttaa tupakkaa heidän kanssaan. Koulussa nuo kaksi tyttöä ovat vieneet minulta kaikki ystävät. Vapaa-ajallakin minulla on vain yksi hyvä ystävä ja muut ovat hevosia tai poneja. Olen huomannut itsessäni hieman itsetuhoisuuttakin tämän jutun kiusaamisen aloituksen jälkeen. Kaikki heidän eleensä sattuvat. Samoin se kun nään oikeasti jonkun nauravan tai puhuvan heidän kanssa. Olen yrittänyt puhua ainoalle kaverilleni mutta hän ei oikein auta minua. Koulukuraattorillakin olen käynyt mutta sekään ei auta mitään. Vanhempani sanovat vain että elämä on julmaa. Olen asian kanssa aivan yksin. Mitä te tekisitte minun sijassani?
Moikka,
harmi että olet joutunut tuohon tilanteeseen. Kiusaaminen ei ole koskaan oikein.
Erilaisuutta ei pitäisi syrjiä, vaan haalia. Onhan erilaisuus meille kaikille suuri rikkaus.
Kerroit, että olit koittanut puhu asiasta kuraattorille sekä vanhemmillesi. Olet tehnyt oikein, yrittäessäsi saada apua. On todella ikävää, että he eivät ymmärrä tilanteesi vakavuutta.
Olisiko sinulla jotain muuta läheistä aikuista suvussasi? Esimerkiksi äitisi tai isäsi sisaruksia? Heille voisit kertoa tilanteesi, sekä sen kuinka paljon se vaikuttaa elämääsi.
Tai sitten voisit mennä puhumaan jollekulle toiselle opettajalle koulussasi. Esimerkiksi omalle luokanvalvojalle, tai jollekkin luotettavan oloiselle tai sinusta mukavalle opettajalle. Voit toki myös mennä suoraan puhumaan rehtorille. Rehtori ainakin saa kiusaamisen loppumaan. Onhan hänellä valta koulussa.
Ymmärrän, että asiasta ei enää edes välttämättä tee mieli kertoa, kun kukaan ei ole siihen reagoinut. Kannattaa silti yrittää, sillä ei koskaan menetä mitään.
Toivottavasti tästä olisi sinulle apua, rauhallista kevään odotusta.
T: Kia
Yhdyn edellisen kirjoittajan mielipiteeseen. Mua itseänikin on kiusattu, lähinnä yläasteella. Nyt tosin tilanteeni on parantunut, osin siksi että menin amiskaan kokonaan toiselle paikkakunnalle, jossa ei ole ketään entisestä koulustani. Toi sun tilantees kuulostaa aika hankalalta, kun kerta kukaan ei oikein tunnu kuuntelevan sua. Mustakin sun kannattais etsiä joku, joka oikeasti välittää, ja oot tehny jo ensimmäisen askeleen kirjoittamalla tänne:). Toivon mukaan sua lohduttaa hieman tieto, että itsekin olen joidenkin mielestä hieman ”outo”, sillä en meikkaa, en laita tukkaa, oon kiinnostunu hyvinkin erilaisista asioista kuin useimmat ikäiseni… Ja itselläni seiska ja kasiluokkien jälkeen tilanne alkoi hieman hellittämään päästyäni edes jotakuinkin samalle aallonpituudelle useimpien luokkalaisteni kanssa.
Näin vielä aikaisemmin mainitsemiini asioihin palatakseni, yritä saada joku ymmärtämään tilantees, olkoonkin se vaikka nettikaveri, joku koulun henkilökunnasta, rehtori… Tuo kiusaaminen täytyy saada loppumaan!
Jaksamista sinulle!
Mooi!
Tuo ei kuulosta kivalta :( oon sua pari vuotta vanhempi ja koin saman että kaverit hylkäs ja jätti yksin juorujen takia. Käperryin vaa itteeni. Yritin itekki kertoo terkkarille ja se vaan sano et se menee ohi, joo ei lohuttanu. Käännyin luokanohjaajan puoleen ja kerroin asiasta ja näin se loppu. Onko sulla luokanohjaajaa tai -valvojaa? Sen tehtävä on myös auttaa että luokallas ois hyvä yhteishenki. Sitä varmana kiinnostais auttaa sua! Tai onko koulussa joku ope jolle tuntus että voisit puhuu? Jolle ois helppo puhuu. Tai sitte kirjotat jonku kirjeen opettajalle. Voin sanoo et tää 13-15 vuosien ikä on vähä tällästä.. Mut se muuttuu jos muuttaa sitä! Tuo on upeeta että kieltäydyit tupakasta! Osotit niille että oot rohkee ja uskallat tehdä päätöksiä ja valitsit fiksusti! Kaikki kääntyy varmasti hyvin! Ainaki minä sain susta hyvän kuvan! Hae rohkeesti apua :)! Aurinkoista kevättä!