Hmm, Mites tän ny sanois.. Nykyään näyttää siltä, että pelkään rakastaa. Henkilökohtasesti muulle lause ’Mä rakastan sua’ merkitsee toodella paljon, täs noin vuos sitte kävikin näin, että tapasin todella upean tytön, no sit se oli sellasta ’söpöilyä’ sen 6kk jonka jälkeen yhtenä iltana pitkän puhelun jälkeen tämä tyttö luki netistä, että jos itkee tytön tai pojan perään, niin sitten rakastaa häntä. Tämän jälkeen tokaisin, että; ’No sit taitaa olla sillee, et mä sit taidan rakastaa sua’. Sen jälkee tuli hieeman masentava vastaus, ”ok”. Tämä on tapahtunu mulle jo kaks kertaa, ja nykyää nää suhteet jää siihen kuukauden pitusiks ku en rehellisesti sanoen uskalla mennä seuraavalle portaalle, koska pelkään tulla hylätyksi. Itsetunto on romahtanut, vaikka mul on monia kaverityttöjä, jotka sanoo tyylii joka päivä et oon ihana ja täydellinen poikaystävä ymsyms. Iltasin mun mieltä vaa painaa, et miks mua on kohdeltu näin. Tulipas sekavaa tekstiä, toivottavasti joku ymmärsi.
Kiitos etukäteen ystävällisin terveisin 15v poika.
Musta tuntuu välillä ihan samalta!! Oon tyttö, mut ihan sama. Joskus musta tuntuu, et mä haluisin edetä meijän suhteessa, mut se ihana poika jonka kaa oon, ei halua. se on tosi masentavaa, ja vähän pelottavaaki. Eiks kukaan muu haluu romanttista suhdetta? Tiiän miltä toi tuntuu, kun saa vastaukseks vaan et ok. Mulla ei oo enää itsetuntoa ollenkaan.. oon ihastunut yhteen poikaan, mutta se ei tunnu tajuavan mua ollenkaan. Ollaan me oltu yhessäkin, mut jätin sen yhen kaksnaamasen takii :( pikkusen kaduttaa, koska se oli niin täydellinen poikkis. Munkin kamut sanoo, et oon nätti/rehellinen yms. mut kun ei musta tunnu siltä!!! Tytöt aattelee, et pojat ei mieti tollasia kuin sä ja mä, mutta näköjään miettii… Mut toivon et sun tilanne paranis :) Omani on jo niin perseestä, etten edes uskalla tehdä mitään. En nyt tämän pidempää vastausta kirjoita ;)
Mulle tuli tosi pahamieli tuon sun tapahtumien myötä. On ikävää kuulla, ettei sun tarkkaan harkittuihin lauseisiin vastata yhtä tunnollisesti. Jos vielä odotat oikein tilaisuuksia kertoa nuin kauniita sanoja aidoista tunteista, on oikiasti tosi paskamaista vastata eniten vihaamallani lyhenteellä ”ok”.
Ootko tullu ajatelleeks, että ehkä syy ei ookkaan sussa ja sun sanomissa? Ehkä syyt piilee sittenkin sun entisissä tyttöystävissä? Tuntuu vähän siltä, että ehkä näissä tapauksissa tyttöset ovat sattuneet olemaan pintaliitäjiä, tilannetajuttomia tai ylipäätään sanattomia niin voimakkaista ilmauksista.
Omistan tämän jonkinnäköisen mielipiteen rakkaudesta: En itse osaa ottaa vakavavissani kuukauden seurustelun jälkeen sanoja ”rakastan sua”, koska niiden merkitys ei tunnu silloin vielä oikealta. Suhteen lujitettua ja oppiessa tuntemaan toisen kunnolla, alkaa sanojen merkityskin tuntumaan arvokkaalta.
Joten toisaalta, jos oot yrittänyt rakentaa väkisin jotain syvempää suhteesta >nopeasti< (mitä se edes ei pystyisi olemaan) on ymmärrettävää, että tytöt ovat vain nakelleet niskojaan. Toisen tunteminen on tärkeää ja voimakkaiden tunteiden ilmaisu on pidemmän päälle oleellista toimivalle suhteelle. Siksi on kovin sääli, jos suhtenne on toiminut hyvin 6kk ajan, mutta syvien tunteiden ilmaisu jää vain yksipuoleiseksi. Molemmin puoleinen rakastaminen, sen ilmaisu elein ja sen lausuminen ääneen. Taivas ja täydellisyys! En tiedä mitään hetkellisesti kauniinmpaa, kuin se kun ensimmäisen kerran poikaystäväni sanoi rakastavansa. En koskaan ollut kuullut kyseistä ja siksi se tilanne nostatti valtavat tunteet pintaan. Itkun keskeltä sain kuitenkin sanottua myös kuinka paljon hänestä välitänkään. Se hetki on painunut mieleen pysyvästi ja ajattelukin nostattaa hymyn kasvoilleni. Toivon sydämeni pohjasta, että tulisit saamaan jonain päivänä tyttösi. Tyttösen joka oppii rakastamaan sua just sellaisena kun oot ja joka osaa ilmasta myös tunteensa yhtä hyvin kuin sää. Pää pystyyn kuomaseni! Eläkä viihti pelätä ilmaista tunteitas. Nimittäin oon niin pirun varma, että joku täysjärkinen osaa varmasti moista arvostaa tulevaisuudessa! :)
Ollaan hengenheimolaisii, en ite vaan oo oikeesti koskaa seukannu kenenkää kaa. Mulle on nimittäin käyny nii, ett ekalla kerralla se jätkä alko vaa kyllästyttää, ja sit se ei enää tykännykkää musta, no okei, olin helpottunu… Tokalla kerralla aloin sille toiselle jätkälle käyttäytyy iha normisti. ja se loukkaantu tai jotain, ja pidettii mykkäkouluu semmoset pari viikkoo. Sit parin viikon pääst pyysin silt anteeks, ja sain kaveriltani selville, ett sill on tyttöystävä, ja aattelin, ett hyvä voidaan olla taas iha normisti kavereita ja näin, kunnes muutama viikko sitte näin sen jätkän uudestaan. Se oli nii helkkarin hyvän näkönen ja söpö, ja tajusin samana iltana olevani sen tyttökaverille mustis. Ett näin. Nykyään itken sen jälkimmäisen jätkän perään, eli rakastanks mä vai sitä???? Ois iha kiva tietää…
Ite ehkä enemmänki haluun jonkun vakituisen ihmissuhteen, oikeesti
14-w tyttö
Mari, se tyttö anto mun ymmärtää että sil ois syvempii tunteit mua kohtaan. Kyllähän se 6kk vaikuttaa pieneltä ajalta, mutta tälläselle teinille se on yllättävän pitkä aika. Se tuntu aika laillä täydelliseltä, katottiin leffoja kahestaan kynttilän valossa, ja soiteltiin 4tunnin puheluja. Kuulostaa naurettavalta, mutta mulle se ainaki merkkaa jotakin :( Mun mielest en oo väkisin yrittäny mitään, vaan menny sitä vauhtia mikä on ollu tytön mielestä parasta. Kaiken lisäks ku olen ite sellane, et mulle lauseella ’minä rakastan sinua’ on toooodella paljon arvoa ja häpeäkseni nauran ihmisille jotka ’rakastavat toisiaan 2vkn seurustelun jälkeen.. Olen omasta mielestäni aika romantikko, ja kaiken lisäksi mussa on pientä perfektionistin vikaa, eli kaiken pitää olla täydellistä jos esim. pitäisin tyttöystäväni kanssa jonkun leffaillan. Njaa, ehkä oon kattonu vaa liikaa leffoja, ja luulen että tosielämässäkin voisi tapahtua niinkuin elokuvissa.
Veikkaanpa että tulen pettymään pahasti tulevaisuudessa.
Annoit kai aihetta mulle palata asiaan. Joten mielelläni tässä tylsyyden keskellä kirjottelen höpöjä.
Sanot edellisessä, että se tyttö anto aihetta ymmärtää, että sillä ois ollu syvempiä tunteita sua kohtaan. Ja sanot myös, ettet mielestäsi edennyt liijan nopiasti. Ja jos rehellisiä ollaan, niin voisin seistä sun sanojes takana, sillä munki mielestä oli jo aikakin moisia tunteita kertoa jos rakkautta tunsit tyttöös.
Mutta jos oon oiken ymmärtänyt tämä tyttö on nyt menneisyyttä, etkä enää haikaile perään, vai?
Mun korvissa tää sun ”perfektionisti vika” kuulostaa ainoastaan hyvältä piirteeltä. Koska tiedän niin kovin monta naispuolista ystävääni, jotka osaisi sitä arvostaa, (siis että samalla mies olisi romantikko, että myös perfektionisti suhteessa.)
Toisaalta, jos kyseinen piirre on hyvin vallitseva sinussa, ja pyrit täydellisyyteen jatkuvasti, saatat olettaa suhteilta liikoja? Mun puheet alkaa kuulostamaan jo pelottavasti ennalta arvattavilta ja sen verran kliseisiltä, että yritän nyt päästä jonkinnäköiseen päätökseen..
Lottoat lopussa, että tulet pettymään pahasti tulevaisuudessa. No voisin yhtyä tuttuun kuoroon, ettei elämä oo aina helppoa, eikä se tosiaan mene aina niin kuin elokuvissa. Mutta ymmärräthän, että oot vasta nuori miehenalku ja sulla on edessä vielä niin tuhottoman monta nuorta kaunotarta, joista varmasti edes yksi on se, joka ymmärtää hyvän päälle! :)
Joo, sait mut taas jatkamaan. Joten, ei se perfektionismi oo vallassa oikeastaan paljoo, paitsi et mulla on joskus tarve korjata ihmisten puheita. EN odota suhteelta liikoja, ehkä siksi koska olen myös ujo, enkä halua että petyn. Njaa, tottahan toi on että elämä on vasta edessä, muttaku mus sattuu olee viel yks (aivanmahtava) vika… Oon tooodella hellyyden kipeä, ja (ihanpienesti) mustasukkainen. Toivottavasti noi ei tuu pilaamaan mun tulevaa(-via) suhteita :< Ps. Joo kyllä, on tylsää. Pps. En oo haikaillu tytön perään, pitkään aikaan. :I