Hei! (Kelaa viestin loppuun, jos et haluan suoraan varsinaisiin kysymyksiin)
Olen lukion ykkösellä ja tajusin syksyllä, että olen bi (enkä hetero), olen kertonut tästä vain mun kolmelle läheisimmälle kaverille. Kerroin ylipäätään kenellekkään, koska yksi kavereista on myös vi, joten tiesin, että hän suhtautuu asiaan hyvin.
Kun minä kerroin minun toiselle kaverille asiasta hän ei varmaan tiennyt miten reagoida, koska minusta tuntui, että hän ei oikein ymmärrä, että kaikki eivät ole heteroita.
Tämä kaveri puhuu minulle todella paljon omista ihastuksistaan ja kun hän kysyy minun ihastuksesta tunnen oloni syylliseksi, koska ihastukseni on tyttö (olen tyttö) ja kun kerron hänelle, että se on tyttö hän ikään kuin vaihtaa puheenaihetta. Ymmärrän että elämme heteronormatiivisessa yhteiskunnassa, mutta tämä tuntuu kuitenkin jotenkin pahalta.
Käyn koulussa paikassa jossa kaikki seksualisuudet hyväksytään ja koulussani oletus ei suurimmalla osalla ole, että kaikki ovat heteroita, vaan myös muut seksualiteetit pidetään yhtä ”normaaleina” kuin heteroseksualisuus.
En ole kertonut vanhemmilleni, mutta haluaisin kertoa, joten otan mielellään vinkkejä vastaan. Minun vanhemmat eivät ole muita seksualisuuksia vastaan, mutta tuntuu sintä, että he ajattelevat, että ihminen päättää seksuaalisuutensa itse ja he ehkä ajattelevat, että ”miksi tytön pitäisi tykätä tytöistä eikö pojat muka riitä”. En tosiaan osaa edes arvata Miten he voisivat suhtautua seksuualisiin suuntauksiin, koska niistä ei ole puhuttu yhtään kotona.
Tästä nyt tuli aika pitkä mutta joo 😀
Kysymykset:
Miten kannattaa kertoa vanhemmille seksualisuudestani?
Miten saisin kaverini ymmärtämään paremmin, että kaikki eivät ole heteroita?
Kertokaa mielellään omia kokemuksia.
