Heippa! olen 15w tyttö espoosta. oon käynyt parin vuoden aikana keskustelua itteni kanssa, että olenko bi. Miehet kiinnostavat mua seurustelumielessä enemmän kuin naiset, mutta naiset kiihottavat mua enemmän. [osa tekstistä poistettu] Vaikka naiset ovat mielestäni kiihottavampia kuin miehet, en osaisi kuvitella seurustelevani tulevaisuudessa naisen kanssa. Olen kokoajan kahden vaiheilla, että pitäisikö mun luokitella itteni heteroksi, vai bi-seksuaaliksi.Näen myös paljon unia joissa olen naisten kanssa tekemisissä… Tää asia vaivaa mua todella todella paljon, ja mietin tätä joka päivä. Toinen asia on sitten, että jos olisin bi, miten selittäisin sen vanhemmilleni. Haluaisin myös jutella tästä aiheesta heidän kanssaan, mutta koen sen liian ahdistavaksi, ja kiusalliseksi. Kiitos jos joku jaksaa vastata, tai kertoo vaikka omia kokemuksia !
Mie oon bi. Kävin syksyllä seiskan alussa tätä samaa asiaa ite läpi, oonko bi vai en? Päätin hyväksyy sen et vaik olisinkin bi, ja kavereille ku puhuin ni autto, ja ne tuki mua. Porukoille en oo kertonu, pelkään kai liikaa niien reaktiota.. Mut tsemppiä sulle!~
Olen joskus kuullut sanottavan, että jokainen ihminen on biseksuaali edes lyhyen ajan elämästään, ja edes yhden prosentin verran.
Tiedä häntä, mutta kyseisessä asiassa on pointtinsa. Itsensä etsiminen ja seksuaalisuuden muuttuminen voi kestää pitkäänkin, eikä se välttämättä ole pysyvää. Joskus on elämänvaihe, että tykkää tytöistä, sitten pojista, sitten vähän kummastakin ja sitten taas pojista, näin esimerkkinä. Älä turhaan mieti, miten sinut pitäisi luokitella, vaan ole vain oma itsesi. En ole ikinä elämässäni sen kummemmin miettinyt suuntaustani, eikä se ole vaikuttanut sen kummemmin siihen, kenen kanssa olen sattunut seurustelemaan. Kunhan tunteet ovat aidot, sukupuolella ja suuntauksella ei ole väliä, ainakaan oman kokemukseni mukaan.
Ja voithan sinä keskustella vanhempien kanssa aiheesta yleisesti, ilman, että luokittelet itseäsi sen kummemmin. Kerrot vain ajatuksesi ja tuntemuksesi.
Joo siis oon ite peruskoulu ikäsenä ällönny sitä et tyttö olis tytön kaa. Olin ihastunu poikiin mut kattelin salaa joitaki tyttöjä. Mut olin kyl pienestä asti nähny unta et mul oli tyttöystävä. Peruskoulun jälkeen ihastuin yhteen tyttöön ja sain hirveitä itkukohtauksia tän takia. En halunnu olla se joka tuottaa pettymyksen perheellee ja jota aletaan kiusaamaan. Lopuks sit hyväksyinki sen asian ja seurustelin tän tytön kans. Nyt taas tuntuu siltä ettei enää pojat kiinnosta yhtään. Oon kyl sitä mieltä et tulee olla sellanen ku itestä tuntuu. Turhaa pelätä esimerkiksi vanhempien reaktiota, koska loppujen lopuks eletää tääl vaa ittemme vuoks. Jos vanhemmat oikeesti välittää nii se hyväksyy sen ennemmin tai myöhemmin. Voihan se niille shokkina ekaks tulla mut myöhemmin ne tajuu tilanteen. Omat vanhemmat otti asian hyvin. Olin siinä asiassa onnekas.
