Se mitä kuvailet kuulostaa tosi tutulta. Noidannuoli ei aina pysy siellä alaselässä, vaan kipu usein “valuu” pakaraan ja joskus vielä reiteenkin. Se johtuu siitä, että alaselän alueella joku lihas tai hermo on ärsyyntyny, ja keho osaa olla ärsyttävän hyvä ohjaamaan sen kivun just niihin paikkoihin missä se tuntuu kaikista v*********. Eli se, että alaselkä ei enää oo pahin mutta vasen pakara huutaa hoosiannaa, ei oo mikään huono merkki eikä tarkoita että tilanne ois pahentunu.
Se istuminen ja makaaminen on monille pahinta, koska silloin paine osuu just siihen ärtyneeseen kohtaan. Sen takia tuntuu, ettei mikään asento oo hyvä ja alkaa mennä hermo tosi nopeesti. Monella auttaa se, ettei jää paikoilleen liian pitkäksi aikaa. Vaikka tekis mieli vaan jäädä sänkyyn, kevyt liikkuminen päivän aikana usein helpottaa enemmän kuin totaalinen paikallaan olo. Ei mitään treeniä tai venyttämistä hampaat irvessä, vaan ihan rauhallista kävelyä ja asennon vaihtelua.
Lämpö on yllättävän hyvä juttu. Pakaraan tai alaselälle lämpöä niin että lihakset vähän rentoutuu, ja se kipu voi hetkeks hellittää. Osa tykkää myös kylmästä, mut useemmin lämpö toimii noidannuolessa paremmin. Venyttely voi auttaa, mutta sen kanssa pitää olla tarkkana. Jos venytys tuntuu pahalta tai vihlovalta, sitä ei kannata jatkaa. Kevyt ja rauhallinen on se juttu.
Se mikä on myös tosi normaalia on se, että fiilis menee huonoks. Kipu joka ei anna olla rauhassa v******* ihan älyttömästi, varsinkin kun ei pysty istumaan tai nukkumaan kunnolla. Se ei tee susta heikkoa tai dramaattista, se on ihan looginen reaktio jatkuvaan kipuun.
Useimmilla tää menee ohi ajan kanssa, usein viikon–parin sisällä, joskus vähän hitaammin. Jos kipu alkaa selvästi säteilee jalkaa pitkin alas, jalka puutuu, tulee voimattomuutta tai kävely alkaa oikeesti olla hankalaa, sit kannattaa hakeutua lääkäriin tai fyssarille. Muuten tää on valitettavan klassinen noidannuoli-setti.
Et oo rikki, keho ei oo hajonnu pysyvästi, tää on vaan yks niistä asioista jotka tuntuu suhteettoman pahalta mut yleensä rauhottuu ajan kanssa. Vaikka se ei siltä just nyt tunnu.
