Joo siis ajattelin jakaa mun tuntemuksii ja kokemuksii tänne. Oon ain ollu sellane aika introvertti mut saan helposti kavereita ja oon ilone ja nauran paljo kunnes yht äkkii must tuli surumielinen ja ahdistunu.
Alotetaan ny vaik yhest pien kokosesta ahistus kohtauksesta,
Eli yks päivä olin kotona ja mul alko tulla iha sika kuuma, käsi alko tärisee vähä ja tuli tosi huono olo
No menin sit vessaan istumaan sen vessanpöntön kannen päälle ja Itkin pienesti tuli sellane olo et en pysty hallitsee itteäni [osa tekstistä poistettu]. Sitten mä yritin ajatella kaikkee kivaa ja vähän ajan päästä kaikki oli iha hyvin
Sitte 3-5 päivää myöhemmin tuli todella surumielinen olo ja ahdistunut olo et en ois ollu hyödyks millään taval ja alko ahistaa [osa tekstistä poistettu]
Mun vanhemmat ei tiedä tosta mut äiti tietää mun ahistuksesta se ehdotti et menisin juttelee jonnekki mut en halunnu. Mulle ei oo diagnosoitu masennusta mut monien lääketietellisten testi kyselyjen mukaa muL ois lievä masennus.
Auttakaa en tiiä mitä tehdä🙏
Se voi olla mahdollista, että sinulla on masennus. Kuitenkin aika olisi pohtia, mistä ja miksi sinulla on alkanut masennus. On helppoa sanoa, että se kuuluu murrosikään, mutta kaikille sitä masennusta ja surua ei tule. Onko jotain esimerkiksi tapahtunut, mieti näitä. Kuitenkaan niitä asioita ei kannata jäädä murehtimaan, vaan puhu jollekkin läheiselle. Oli se sitten vaikka kaveri, valitse luotettava ja muista olla avoin ilman mitään salailua. Niin saat käsiteltyä asioita, jotka painavat sinua. Jos kaverit eivät kuitenkaan osaa auttaa, hae aikuisen apua vaikka koulusta.
Puhu vanhempiesi kanssa. Vaikka äitisi kanssa. Voin sanoa että puhuminen auttaa aina. Uskon että löydätte ratkaisun ja saatte helpotettua oloasi jotenkin. Voimia <3
Pahan kuulonen juttu mut ainoo mitä osaan toho sanoo ett kantsii miettii terapiaa ku itel on auttanu samanlaisiin tunteisiin
