Olen ihastunut toiseen kouluni oppilaaseen. En tunne häntä, mutta hän vaikuttaa mukavalta. Tiedän että muutama ihminen tietää ihastuksestani. Mutta en uskalla tehdä aloitetta koska pelkään että hänellä ei ole samanlaisia tunteita minua kohtaan. Ja vaikka meidän juttu alkais mua pelottais koko ajan et se loppuu. että mä en antaisi sille suhteelle riittävästi tai että mä en ole hänelle tarpeeks hyvä. Mua pelottaa että mä oisin liian etäinen ja että me ei nähtäis tarpeeksi hänelle tuli semmonen olo et ihan turha juttu ja et mua ei kiinnosta hän. samalla kaipaan läheisyyttä vaikka pelkään mitä suhteen loppumisen jälkeen tapahtuisi Huomaatte varmaan kuinka positiivisin mielin olen aloittamassa suhdetta mielestäni vain sen loppuminen, ehkä se johtuu pelosta. Mä vaan pelkäsin koko ajan et mitä tapahtuu kun suhde loppuu. Vinkkejä, ajatuksia, jotain?
Moi! Mulla on usein sama fiilis! Ero tosin on se, että nykyinen seurustelusuhde on kestänyt jo kohta kaks vuotta. Pelkään kokoajan, että mitä jos loppuu, tai en anna itestäni tarpeeks, mutta sen unohtaa aina sillon, kun näkee miten paljon se suhde antaa hyvinä päivinä. Enkä tiedä, minkä ikäinen olet, itse 17v, joten oma tilanteeni voi olla tosi erilainen sun tilanteeseen verrattuna, jos ootkin vaikka vielä yläasteella. Mutta sen sanon, että joskus kannattaa vaan kokeilla! Hypätä mukaan uusiin asioihin ja hyväksyä se, että välttämättä ei pääty hyvin, mutta sitten ainakin tiedät, mitä tehdä eri tavalla toisella kerralla!
voi kuule.Jos sun suhde siihen ei toimi nin sitten ei toimi. Tulee uusia suhteita, ihastuksia jne. Lopeta pelkääminen ja ole oma itsesi. Se on paras tapa toimia.
