Hei!
En tiedä voiko tähän foruumiin kirjoitella, mutta ajttelin kirjoittaa tänne koska tämä käsittelee paljonkin kiusaamista ja muutakin ryhmähenkeen liittyvää.
Olen siis vaihtanut alaa tänä syksynä ja opiskelin aiemmin sotella. Olen huomanut 3 viikon aikana, että uudessa ryhmässä on jonkinlaista kiusaamista. Itsekkään en viihdy alalla ja syy epämukavuuteen on omassa ryhmässä.
Tiedän, että uudet 1lk (00-syntyneet) ovat ainakin täällä ylimielisiä ja tykkäävät esittää vähän muuta kuin ovat. Vaikka porukassa on ollut 3 aikuisopiskelijaakin ja luulisi, että he ovat fiksuja mutta en tiedä oikein voiko sanoa niinkään.
Tosin aikuisopiskelijoita on 2 vähemmän, koska toinen heistä tulee tunneille kun tulee ja toinen vaikuttaa siltä, että on vaihtamassa alaa ymmärrettävästä syystä.
Miten voisi parantaa ympäristöä siten, ettei kukaan kokisi olevansa ryhmässä ulkopuolinen?
Amiksessa kakkos ja kolmosluokan tutorien ryhmäytystapahtumat ovat huonoja, koska porukkaa ei ole paikalla ja jos on tunnelma ei ole kiva. Tutorit ”kiusaavat” uusia samanlailla, mitä heillekin on tehty edellisinä vuosina.
Omassa ryhmässä mollataan muita,kiroillaan, puhutaan varmasti pahaa muista selän takana ja jos kertoo itsestään jotain saa aivan varmasti kokea olonsa vieläkin epämukavaksi.
Tunneillakaan kaikki ei ole paikalla, vaikka luokkaan olisi tehty pelisäännöt.
Yksi aikuisopiskelijakin on vaihtamassa alaa siksi, koska häntä oikeasti kiusataan meidän porukassa. Hän ei ehkä ole järjenjättiläinen,mutta saa helposti ”turpaansa”. Jos hän sanoo jotain vähän hölmöä tai tekee hölmösti ilman, että tarkottaisi sitä tosissaan. Hänestä puhutaan kaikkea kakkaa seuraavat viikot ja pidetään aivottomana. Aluksi en itse hokannut asiaa kunnolla, että mikä on kyseessä kunnes viime viikolta lähtien olen huomannut, että olen luokassa jossa koko luokka on kiusaaja porukka. Kaverini, jonka kanssa olen joka päivä ja joka on käynyt soten tuntuu yhtälailla kiusaavan kyseistä aikuisopiskelijaa naljailemalla minulle tai 00-syntyselle opiskelijalle. Ihmetellään, miksi ”Matti” (nimi muutettu) ei tullut kouluun. Jos kyseinen henkilö on koulussa aletaan jopa tunneilla kyyläämään, mitä ”Matti” tekee ja miksi ”Matti” tekee noin? ja hihitetään hiljaa paikalla.
Kukaan ei halua ”Mattia” ryhmäänsä työskentelemään, koska kuulemma hän on idiootti muiden silmissä. Matti siis on aina yksin, tekisi mieli mennä Matin luo ihan vaikka juttelemaan, koska Matti on ollut ihan mukava mielestäni. Toisaalta harmittaa, kun en ole kehdannut koska itsellänikin on tunne, että minua aletaan kiusaamaan ja kun muutenkin ryhmässä oleminen tuntuu kakkamaiselta. En viitsi laittaa vastaan kaverini kanssa, koska tiedän olevani kohta taas yksin. Olin viime vuonna opiskellessani sotella yksin, vaikka minulla oli kaveri mutta emme saaneet yhteisyyttä esille, koska sote kaverini oli sisäänpäin kääntynyt.
Kaveriporukassa olen jopa huomannut, että muiden ruokavalioon kiinnitetään huomio. Jos kukaan ei halua mennä koulun ruokalaan syömään, mennnään hakemaan ruokaa lähimmästä kaupasta. Jos et nyt hae Subwaysta mitään vaan lähikaupasta 1€ maksavan eines leivän, koska et löydä muuta nopeasti ostettavaksi. Kaverit alkavat nyrppimään nenäänsä ja kyselemään virnuilevasti oliko hyvää?
Koen, etten uskalla oikeasti kertoa itsestäni hirveästi mitään vaan minunkin pitäisi alkaa esittämään rakkaassa ja tutussa koulussani ihan muuta kuin olen. Olen kokenut tilanteen, jossa kerroin omasta kylätraditiosta mitä meidän pikku kylässä järjestetään jne. Sain kuulla olevani hauska, vaikka tarkoitin sanomaani tosissani vitsailematta. Samalla viikolla yksi kavereistani (vuoden minua nuorempi) oli mennyt kertomaan muille luokkalaisilleni sen, mitä olin kertonut hänelle.
Kolmen viikon aikana olen miettinyt uudelleen alanvaihtoa, koska tuntuu että luokkani on yhtä kiusaajaporukkaa. Sote-alalla olessani sain kokea kannustavan ilmapiirin ja luovuuttakin sain käyttää. Nykyään koulussa, kun pitäisi käyttää luovuutta en pysty siihen. Olen aina ollut epävarma itsestäni ja melkein kuin se vika saatiin vanhalta alalta korjattua, saan kaikki paskat takaisin niskaani mutta moni vika tulee ihan uutena ongelmana. En joutunut kokemaan viime vuonna yhtään kiusaamistapauksia, vaan pääsin puhumaan kiusaamisesta muille kouluille ja muutenkin nykyset sote-alan 2lk olivat mahtavia.
Paluuta ei ole tällä hetkellä sinne alalle syystä,
mutta olisiko jollakin vinkkejä mitä tekisi nykyisen luokan kanssa?
Tutorien kanssa on ihan turha järkätä ryhmäytyksiä, koska se tuntuu pahentavan asiaa. Kaikki ryhtyvät tutoreiksi, että saavat ”kiduttaa” ykkösiä. Itse haluaisin tutoriksi, koska haluan olla oikeasti mukana tekemässä meidän amis koulusta hyvän ja saada vaikka väkisin kiusaamiset loppumaan. Kuraattorille tiedän, että olisi fiksua mennä puhumaan tilanteesta ja tiedän sen olevan viisainta, mutta en haluaisi oikeasti mennä, koska tiedän että ihan varmana huomataan että olen mennyt kertomaan tilanteesta jollekin kuin ”pikkukakru” ja sitten jään yksin. Ja veikkaan jopa, että minua aletaan syrjimään porukassa, jos teen niin. Itse aina kannustan muita mennä kertomaan aikuiselle kiusaamisesta, mutta nytkun itse on siinä tilanteessa en tiedä mitä teen. Jos menen kertomaan, voin olla varma että menetän kaverini.
Tykkään olla kaveriporukassani, mutta en silti tykkää tästä tilanteesta yhtään. Meidän pitäisi vielä ryhmissä aleta tekemään yrityksiä,mutta itselläni ei ole oikein intoa perustaa kenenkään kanssa mitään yritystä, koska tuntuu että muiden mollailu ja epämukava käytös vaikuttaa itseeni. Olen tavallaan jo kaverini kanssa miettinyt yrityksen perustamista ja liikeideaa, mutta nytkun hänellä on muu idea mielessä toisen kanssa niin en oikein tiedä kenen kanssa alkaisin yrittämään. Toisaalta olisi kiva, jos voisi yksin olla yrittäjä, mutta se ei ole mahdollista ja työmäärä olisi paaljon suurempi kuin kahdella hengellä.
Lyhyesti sanoen kaikki mitä koulussa pitäisi tehdä ei ole kivaa, koska oma porukka on kuin Helvetti.
Vaikka viestini meni aika henkilökohtaiseen suuntaan. Laitoin asiani tänne, koska haluan saada vinkkejä tähän probleemaan. Olisin kirjoittanut asiani kirjepalveluun, mutta se on täynnä. Enkä jaksa odottaa liian kauan, että saan asiani ilmaistua. Kiitos, jos edes joku, sinä siellä voisit auttaa!
-Vanha amislainen