Olen risti riidoissa itseni kanssa. Olen yleinsä ilonen, mutta kärsin ihmis pelosta. Kaikki on (tietenkin!) alkanut jo ala-asteelta. Kävin semmoista pientä ala-astetta jolla ei ollut kovin paljoo oppilaita. Joten sielä mudostui jo 1-2 lk:n aikana porukat missä kukin liikkui. Jäin (tietenkin!) porukan ulkopuolelle ja ’paras kaverini’ vaihtoi koulua. Yhteyden pito jatkui kirjeitse, kunnes ’kaverini’ vaihtoi takaisin samaan kouluun. No olimme ’kavereita’, mutta 5 lk:n aikana aloin saamaan ’kaverini’ ’serkulta’ viha mielisiä kirjeitä. Jne. Loppujen lopuksi selvisi että ’paras kaverini’ oli itse kirjoittanut ne. No siihen loppui ystävyys! Jo kirjeiden aikana kärsin kovasta koulu kiusaamisesta ja olin ihan rikki. Tuo rikkoi minut sisältä niin pahasti kuin voi. Masennuin ja itkin itseni uneen varmaan puolen vuoden ajan! Yhtenään. Asia jäi sitten siihen.
Kun siirryin seiskalle sain mahdollisuuden vaihtaa luokkani kokonaan. Ja tietysti tein sen. No ala-aste paino mieltäni siitä huolimatta. Pelkään vieläkin puhua ihmisille ja olin 6 luokalla liioittelematta mykkä. Seiskalla sain edellisten tilalle uusia ns. kiusaajia.
En todellakaan tiedä mikä minussa on vikana kun vedän puoleeni NIIN paljon nälvimistä ja vi**uilua?!
Olen tikittävä aikapommi. Jokainen paha sana minulle on myrkkyä. Silloin kun ne tulevat ne uppoavat syvälle eivätkä tehoa heti. Kun olen yksin ne iskevät kaikki kerralla muistan jokaisen arvostelevan katseen, JOKA IKISEN PAHAN SANAN ! Ja muutun vähitellen katkeraksi… Miten tuntuisikaan hyvälle satuttaa muita kuten minua on satutettu?
Sen jälkeen kadun ajatuksiani ja järkevät ajatukseni etsivät kiertotien etten kävisi jonkun kimppuun.
Seiska luokalla oli se yksi tyttö jolla oli tietenkin kaverit antamassa tukenaan, jos se sitä tarvitsi. En välttämättä näytä kovin vaaralliselta saati sitten sellaiselta, joka uskaltaisi sano takaisin. Tietenkin minusta tuli sen silmätikku.
(Juu uskomatonta eikö totta?) Sille tuli ihan puskista, kun aloin väittelemään sen kanssa, kun se ei enään keksinyt väiteltävää se vain lähti. Myöhemmin tullaan takaisin kun on oikein mietitty hienosti kavereiden kanssa vastalauseita minulle.( Hah! Säälittävää.)Se taisi sano osain vaiheessa jotain, joka osui suoraan ’kuoren’ läpi. No yritin mennä jonnekkin missä ei olisi ketään jotta saisin itkeä rauhassa. Itku oli silkkaa vihaa.
Miten minä vihasinkaan sitä tyyppiä. Tietysti joku opettaja löytää mut ja alkaa kuulostelemaan. Ja myöhemmin luokan valvoja kin tuli juttelemaan… enkä kertonut syytä.
Juu koulutkin alkaa kohta eikä kiinnosta ollenkaan mennä. Olen muutoin ihan noraalisti, mutta silti en kestä ihmisten tuijotusta ja jos joku tulee juttelemaan en välttämättää osaa jutella takaisin. Taisin jo aijemmin kirjoittaa siitä ihmis pelosta? Haluaisin vain…rauhaa. Ja että minua kohdeltaisiin paremmin. Silti sisälläni on se aika pommi. Väärä sana tai lause saa minut yhä vihaiseksi, liian vihaiseksi.
Pelkään, että käyn suutus päissäni jonkun kimppuun. Ja sitä en halua. Itse hillintäni oli viime vuonna koetuksella. Mites sitten tämä vuosi? Viime vuonna kävin psykiatrilla, mutten kertonut kaikkea vaikka olisin halunnut. Silloin kun kävin psykiatrilla silloin meni tietenkin tunti. Ja poissa oloni huomattiin. Enkä pidä siitä kun muut utelevan sillä tavoin. Enkä todellakaan kerro missä oikeasti olin!
No siinä tuli näköjään taas tuollainen romaani jota kukaan jaksaa tuskin lukea. Olisin mukava jos joku lähettäisi viestiä miten saisin ne vihan tunteet paremmin kuriin.
hei. minua ei ole kiusattu mutta vastustan ankarasti sitä. tarinasi oli koskettava ja haluaisin auttaa mutta en osaa oikeen sanoa mitään :( sen voin sanoa että ala ajattelemaan hyviä asioita elämästäsi ja sano vanhemmillesi nälvimisestä aina kun sitä tapahtuu. jos se ei auta, sano että haluat takaisin psykiatrille. minullakin oli muita ongelmia ja kun kävin siellä viikottain, elän taas ilman huolia. sinun ei tartte kertoa asioitasi kenellekkään ellet halua, joten voit sanoa uteliaille että: mun salaisuudet tai ei kuulu sulle tai yms.
Kun haluat itkeä, mene jonnekkin rauhalliseen paikkaan ja kysy parasta tän hetkistä kaveria tueksesi, puhumaan ja olemaan kannssasi.
voimia sinulle ja toivottavasti näistä ohjeista oli hyötyä :)ja mukavaa koulun alkua ja lukuvuotta <3
hei. minua ei ole kiusattu mutta vastustan ankarasti sitä. tarinasi oli koskettava ja haluaisin auttaa mutta en osaa oikeen sanoa mitään :( sen voin sanoa että ala ajattelemaan hyviä asioita elämästäsi ja sano vanhemmillesi nälvimisestä aina kun sitä tapahtuu. jos se ei auta, sano että haluat takaisin psykiatrille. minullakin oli muita ongelmia ja kun kävin siellä viikottain, elän taas ilman huolia. sinun ei tartte kertoa asioitasi kenellekkään ellet halua, joten voit sanoa uteliaille että: mun salaisuudet tai ei kuulu sulle tai yms.
Kun haluat itkeä, mene jonnekkin rauhalliseen paikkaan ja kysy parasta tän hetkistä kaveria tueksesi, puhumaan ja olemaan kannssasi.
voimia sinulle ja toivottavasti näistä ohjeista oli hyötyä :)ja mukavaa koulun alkua ja lukuvuotta <3
Hei!
Olen entisenä tukioppilaana kuullut monelta ihmiseltä monta tarinaa ja tiedän, että et ole ainoa, joka haluaa vastata kiusaajille samalla mitalla takaisin. Olisi epäinhimillistä jos kykenisit noin vain antamaan anteeksi kaiken, jonka kiusaajat ovat sinulle tehneet. Älä ole itsellesi niin rankka, vaan yritä keksiä joku toinen lähde, jonne voit purkaa agressiosi. Minä itse harrastan Kendoa, jossa pääsee hakkaamaan muita ihmisiä bambukepeillä (Shinailla). On hyvä päästä aina rasittavan päivän jälkeen treeneihin, jossa vaaditaan täydellistä keskittymistä ja jossa saa hiukan myös purkaa agressioitaan. Ja voin kokemuksesta kertoa, että niissä piireissä kukaan ei todellakaan sano mitään pahaa sinusta tarkoituksella. (Jos haluat tietää lisää harrastuksesta, niin kysy. En aio vielä tuhlata aikaasi sillä) Melkein kaikissa sellaisissa harrastuksissa on väkeä, joka on hyvin mukavaa ja helposti lähestyttävää. On siis hyvä idea hankkia joku harrastus, eikä siihen välttämättä tarvitse liittyä väkivaltaakaan. (Ja onhan sitä kouluissa tukioppilaat. Olen toisaalta kuullut, että monessa paikassa he eivät ole mitä heidän pitäisi olla… Toivon, että he enimmäkseen olisivat mitä heidän pitäisi olla)
Vaikka en henkilökohtaisesti sinua tunnekkaan, niin uskon ettei sinussa ole mitään vialla. Ja vaikka sattuisi olemaankin, niin se ei oikeuta kiusaamistasi. Kiusaamista ei voi oikeuttaa millään. Eikä itkemisessä mitään pahaa ole. Kovimmatkin kovikset itkisivät, jos joutuvat tarpeeksi pahaan tilanteeseen. Sekin on inhimillistä. Totesitkin tekstissäsi kuinka säälittävää kiusaaminen on ja kuinka säälittäviä myöskin kiusaajat on.
Minulla oli eräs tuttava, joka kärsii lievästä aspergerin oireyhtymästä, jonka takia hän ei kyennyt normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen ja häntä kiusattiin sen vuoksi. Hänelle kehittyi paha pelko muita ihmisiä kohtaan ja hänen vanhempansa ottivat hänet kotiopetukseen. Oli suoranainen ihme, että minä alkuunkaan onnistuin tutustumaan häneen ja vielä tutustuttamaan hänet muutamaan muuhun tuttavaani. Hänen pelkonsa muita ihmisiä kohtaan laantui hieman. Minä itse en voi edes kuvitella kuinka vaikeaa hänen oli puhua minulle ensimmäisen kerran, mutta hän onnistui siinä ja olen varma, että sinäkin vielä onnistut puhumaan muille ihmisille kuin vettä vain. Yritä puhua muille ja tutustua ihmisiin. Kaikki eivät ole yhtä ikäviä kuin kiusaajat. Kiusaajia on vain pieni vähemmistö ihmisistä ja on hyvin surullista, että sinä olet joutunut kanssakäymiseen heidän kanssaan.
Vaikka se saattaakin kuulostaa hyvin kliseiseltä, niin toiselle kertominen helpottaa tunteiden ”lajittelemisessa”. Olet jo näemmä yrittänyt sitä, mutta olen saanut sellaisen kuvan, että olit hieman varautunut. Jos et kykene kertomaan koko totuutta jollekulle toiselle, niin kerro se ainakin itsellesi. Selvitä, mitä oikeasti tunnet sisimmässäsi ja mieti mitä sinä haluaisit. Kun tiedät ne asiat on helpompi kertoa ne jollekkin muulle tai ainakin on helpompi keksiä ratkaisu. Muista myös, että sinulla ei ole mikään kiire tehdä tunteillesi mitään, ellet halua.
Eikä sinun tekstisi nyt niin pitkä romaani ollut. Ja kun tiedän, että voin auttaa sinua, voisin lukea vaikka tuplasti pidemmän.
Toivon tosissaan, että sinua ei jatkossa kiusattaisi!
Ja että sinun koulusi alkaisi hyvin.
-Risukasa
P.S. Hengitä syvään ja yritä miettiä muita asioita, kun mielesi valtaa ahdistus ja ikävät asiat, vaikka siitä on vain harvoin hyötyä.
Toivottavasti tästä oli hyötyä