En tiedä mikä minua vaivaa. Olen usein surullinen, panikoiva tai ahdistunut. Olen kuitenkin usein iloinen ja joskus voi kulua jopa useita päiviä etten tunne paljoa surua.
Mutta minulla on ajanjaksoja, jolloin en vain jaksa olla iloinen. Tuntuu siltä etten ole tarpeeksi hyvä missään. Lukio opiskeluni kuitenkin menevät paremmin kuin hyvin, perheessäni ei ole ongelmia, harrastuksissani minua kehutaan usein ja minulla on ystäviä. Silti olen ahdistunut siitä, etten ole riittävän hyvä ja itken useita kertoja päivässä. Tunnen kokoajan halua pudottaa painoani ja laihtua, mutta tunnen myös pakottavaa tunnetta syödä suruuni.
Joskus tunnen itseni niin ahdistuneeksi että tekisi mieli ”repiä itseni vapaaksi” omasta kehostani.
Olen käynyt lääkärissä, jolloin astmaksi luultu hetkelliset hengitys vaikeudet selvisivät paniikki kohtauksiksi, mutta sen enempää sitä ei tutkittu.
Tiedän että kaikki ovat elämässäni paremmin kuin hyvin, mutten silti pysty olemaan iloinen siitä, mikä minua vaivaa?
Olen kuitenkin hyvin varma, etten ole masentunut.
Hei sinä!<3
Ensinnäkin, ei aina tarvitse jaksaa olla hirmu ilonen ja reipas. Jokaisella on joskus aikoja, kun on väsyneempi ja mieli vähän maassa. Ole armollinen itelles! Ja vaikka sulla on asiat hyvin kotona, harrastuksissa, koulussa jne, kyllä sulla on lupa olla myös joskus allapäin. Se on ihan ok jos joskus kaikki ei ole ok.
Jos kuitenkin sua alkaa tilanne liikaa vaivaamaan, kannattaa ehdottomasti puhua jollekin. Ei tarvitse hävetä tai jäädä yksin asioiden kanssa, koska puhuminen auttaa.
Kaikkea hyvää! -Kata
