Moi. Mä oon lihava, ja oon Ny laihduttanut. [osa tekstistä poistettu] Oon laihtunu 10kg paris kuukaudes. Oon silmissäni lihava, ja jopa mua lihavemmat näyttää laihemmilta ja kauniimmilta kuin mä. Meen sivuttain railoista, vaik mahtuisin oikeesti muutenki. Nään itteni läskiäkin läskimpänä. Mietin miten pysyn ees pystys Tän ihran määrän takia.
samaan aikaan kärsin ahmimisesta. Mul on paha olo joka ikinen sekunti mun elämässä. Siispä joskus sorrun syömään ihan epäinhimillisii määriä, kuten esim 2kg lihaa ja kilon perunoita. Syön, syön ja syön. Pullat katoo kokonaisina ilman että ehdin maistaa, jäätelöä ei jää muille. Pitsaa menis kolmen eestä.
Oon onnellinen niin kauan ku syön, kunnes havahdun ja alan itkeen sitä, että söin. Tunnen itteni säälittäväks, ku muut nauttii liikunnasta, ja mä märehtimisestä pöydän äärellä. Sit syytän itteeni, [osa tekstistä poistettu]
ruoka on samalla ihana enkeli, samalla tappava demoni…. (
Hei,
kuulostaa siltä, että voit todella huonosti tällä hetkellä. Syömisesi on kertomasi perusteella häiriintynyt. Se, että mielesi näkee sinut vääristyneessä valossa ja koet ahdistusta liittyen itseesi, ulkonäköön ja syömiseen liittyen, ei ole sinun syytäsi. Et ole säälittävä eikä sinun tule syyttää itseäsi. Mieleesi on vähän niin kuin muuttanut sellainen peikko, joka sepittää sinulle valheita ja ikäviä asioita sinusta ja sanoo, ettei mikään riitä etkä ole tehnyt tarpeeksi. Sen vuoksi et näe itseäsi, peilikuvaasi ja terveydentilaasi oikeassa valossa.
Sinun tulisi nyt pyytää apua, koska pitemmällä tähtäimellä olet hengenvaarassa. Terveytesi ja kehosi kärsivät koko ajan. Mielesi kärsii! Kuka voisi olla se ihminen, kenelle kertoisit mahdollisimman rehellisesti olostasi ja syömiseen liittyvästä oireilustasi? Vanhempasi tai kouluterveydenhoitaja? Ketä vain sinun olisi helpoin lähestyä? Voit kirjoittaa myös kirjeen tai lapulle lyhyestikin ja sillä tavoin saada aikuinen tietoiseksi. Sinun tulisi saada ammattiapua ja –tukea tilanteeseesi.
Sinä voit jälleen tuntea itsesi hyväksi ja riittäväksi, iloiseksi ja energiseksi itseksesi! Anna itsellesi mahdollisuus siihen, äläkä jää yksin jatkamaan tuhoisaa kierrettä. Tulevaisuudessa tulet olemaan todella kiitollinen itsellesi siitä, että osasit hakea apua ajoissa.
Rohkeutta, voimia ja uskallusta!
Kävin itseasiassa pari päivää sitten ravitsemusterapeutilla, jolle sain lähetteen. Olo oli niin huono sen jälkeen, etten todellakaan halua uusiksi. Hän ei tuntunut välittävän minusta yhtään, ja käsitteli minua tökerösti. Tuli tosi paha mieli hänen joistain sanomisistaan, eikä hän edes halunnut jutella lihavuudenpelostani/ahmimiskohtauksistani/mistää muustakin.
Laihdutus on siis jatkunut. Hän hyväksyi myös syömiseni, sanoi vain että pitäisi syödä enemmän maitotaloustuotteita. Nyt laihdutuksessa on jälleen se tietty ajanjakso meneillään: nälkä koko ajan. Ja sellainen nälkä, että voisin syödä mitä tahansa. Itken, sillä haluaisin syödä herkkuja mitä jokainen muu nuori syö. Minä silti en saa. Olen poikkeus, joka ei saa nauttia ruoastansa. Silti haluaisin yhä enemmän ruokaa. Mitä tahansa ruokaa. Haluaisin lappoa ruokaa kaksin käsin suustani alas, ja nauttia mausta, koostumuksesta, ja siitä, että saan täyttää vatsani millä tahdon.
On niin vaikea vastustaa sitä ajatusta. Tiedän että kohta alkaa ajanjakso jolloin ruoka ällöttää, mutta nyt on tää rankempi ajanjakso. Pyörryttää ja on huono olo päivästä toiseen. En jaksaisi elämääni enää. [osa tekstistä poistettu] En tajua mitä iloa elämässä on ilman ruokaa.
Kirjotan vielä nyt lisää kun on pakko. Siis nii… Äsken yritin liikkua. Ei onnistunut, vaan mä en vaan jaksanu millää. En tiedä miks en jaksanu, vaik en oo tehny tänää mitää. En ollu ees koulussa, enkä silti pystyny ees liikkuu. Jotenki nii säälittävää… Alko itkettää, ja aloin miettii, et oonks mä ikuisesti tällänen kasa läskiä. Mun kasvot on rumat, ja kroppa on ruma. Eikö musta oo mihkään? Enkö koskaan tuu saamaan kenenkään hyväksyntää? En edes itteni?
Mä voisin jauhaa tästä ikuisesti. Tää on ollut mun ongelma aina, ja tulee aina oleen. Valehtelen tosi paljon sanoen, et tunnen itteni nätiks ja hyväks. Heitän läppää siitä, et kuin muka oon nii kaunis. Paskat, mä oon ruma ja lihava, kamala, tyhmä, ja vielä ongelmainen pikku kakara. Musta ei vaa oo mihkää. Ja taas vaa haluais syödä, nii tulis onnelliseks. Ei voi kuitenkaa, ellen halua maksaa itteeni kipeeks joistai kauneusleikkauksista…
Kuulostaa siltä, että ravitsemusterapeutti ei ehkä ihan ymmärtänyt, miten vaikea suhde sinulla on tällä hetkellä ruokaan ja syömiseen? Ettei ole kyse siitä, mitä sinä syöt vaan enemmänkin ylipäänsä syömisestä ja omakuvastasi sekä niihin liittyvistä tunteista?
Minusta kuulostaa edelleen siltä, että suhteesi syömiseen ja omaan kehoosi on vääristynyt ja koet ahdistusta molemmista. Se on vakava asia ja tarvitsisit tukea nimenomaan henkiseen hyvinvointiisi. Syöminen on siihen kytköksissä ja on erittäin tärkeää, että saat riittävästi tärkeitä vitamiineja ja ravintoaineita. Olisiko kuitenkin niin, että pelkillä ravintoneuvoilla sinä et ala voimaan paremmin, vaan tarvitsisit apua siihen pahaan oloon, joka on sisälläsi?
Mistä olit saanut lähetteen ravintoterapeutille? Olisiko sinun mahdollista jutella sille aikuiselle, ketä alun perin rohkeasti lähestyit, ja kertoa, ettet koe saaneesi apua ja miltä sinusta tuntuu? Kannustan sinua olemaan rehellinen, koska muuten sinun on vaikea saada oikeanlaista apua.
Usko minua, voit saada apua ja sen sekä ajan kanssa oppia jälleen antamaan itsellesi luvan nauttia syömisestä sekä näkemään itsesi eri valossa – kauniina, hyvänä, riittävänä ja ainutlaatuisena nuorena, jolla on tulevaisuus edessä. Voit olla jälleen onnellinen. Älä luovuta!
Rohkeutta avun pyytämiseen!