Vähän taistatietoo eli oon alottanu lukion, tykkään siitä tosi paljon, treenaan 10x viikossa lajii mis tarvitaan lihasta ja hyvää kuntoo, perheen ja kavereiden kaa menee hyvi
Oon alkanu viime aikoina taas vähentää syömistä (pahimmillaan mun ”epätyypillinen laihuushäiriö” oli kasiluokalla) sen takia, että mua hävettää olla mun kropassa
Hävettää se, jos haluun treenata pelkällä topilla, ja se etten ikinä saanu kunnolla painoa pudotettua. Nyt ku tost pahimmasta ajasta on jo niin kauan ni tajuun kyl itekki että en haluu takas siihen samaan paskaan mitä menin kasiluokalla läpi, mut en pysty jatkaa näinkään. Oon nyt yrittäny syödä perusateriat mut mitään ylimääräistä ei mee vaikka nälkä ois
Perheelle en voi kertoa koska asia ei oo niin vakava, kouluterveyskyselyyn laitoin et ”en tiedä mitä ajattelen painostani” niin toivon että siellä pystyisin kertomaan vähän asiasta ilman et joutuis taas ongelmiin viikottaisiin punnituksiin, syömishäiriöpolille yms.
Ainut ongelma siinä on että se terveystarkastus voi olla koska tahansa tän lukuvuoden aikana…
Mun valmentaja siis sano n 4kk sit että sais syödä enemmän ja käyttäö kreatiinii yms ja oon kyl tullu vahvemmaks mut hövettää niin paljon et musta on tullu sellanen löysempi ja pullukka
Hei Kyllästynyt tähän,
Onpa hienoa, että kirjoitit tänne Nuortennettiin. Kerrot olevasi huolissasi, sillä aiemmin sairastaneesi syömishäiriö on alkanut oireilemaan uudelleen. On hienoa, että haet itsellesi apua jo tässä vaiheessa. Mitä nopeammin saat itsellesi tukea ja apua, sen nopeammin olosi helpottuu jälleen ja pääset häiritsevistä ajatuksista eroon.
Kerrot harrastavasi todella ahkerasti lajia, joka vaatii keholtasi ja mieleltäsi varmasti paljon. Elät kuitenkin samaan aikaan vaihetta, jossa kehosi on alkanut muuttumaan lapsen kehosta aikuiseksi. Näihin murrosiän muutoksiin liittyy esimerkiksi lantion ja takapuolen kasvua sekä painon nousua. Tämän taustalla on normaali kasvu ja kehitysvaihe, ja kehon uudet mittasuhteet kyllä tasaantuvat ajan myötä. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa hämmennystä ja ahdistusta, varsinkin jos on sairastanut syömishäiriön.
On hienoa lukea, kuinka nautit lukiosta ja sinulla on perhe ja ystäviä tukenasi. Sinulla on selvästi ihmisiä ympärilläsi, jotka haluavat parastasi ja ovat tukenasi varmasti, kun sitä vaan pyydät. Mitkä asiat edellisellä kerralla auttoivat sinua tervehtymisessä? Mistä ja keneltä sait apua itsellesi? Kirjoitat, ettet voi kertoa perheellesi koska tilanne ei ole vakava. Tosiasiassa olisi hyvin tärkeää, että uskaltautuisit puhumaan näistä ajatuksista myös kotona, yksin sinun ei tarvitse pärjätä.
Voit ehdottomasti mennä koska tahansa juttelemaan huolestasi terkkarille esimerkiksi laittamalla viestiä Wilman kautta. Mitä varhaisemmassa vaiheessa puhut asiasta ja pyydät itsellesi apua, sitä kevyemmillä keinoilla sinua voidaan auttaa ja voit nauttia liikkumisesta ja arjesta ilman soimaavia ja vahingoittavia ajatuksia.
Voit myös aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai tulla juttelemaan chattiin – olemme auki vuoden jokaisena päivänä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Nuorten Tukilinja päivystää samassa numerossa joka ilta klo 20–24 ja sieltä saa ammattilaisen tukea pahaan oloon yhtä lailla nimettömästi ja luottamuksella.
Kaikkea hyvää syksyysi <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
