Moi! oon 13 vuotias tyttö jotta syrjitään koulussa. Olen aina välitunnilla yksin ja ainakun yritän mennä johonkin joukkoon, he vain siirtyvät muualle. Olen todella hiljainen. tuskin puhun edes mitään koulupäivän aikana. se johtuu vain siitä että pelkään jos joku nauraa jollekkin asialle mitä sanon. tai jos sanon jotain niin kukaan ei kuuntele. tätä on jatkunut nyt 6 luokasta seiskalle. seiskalla kestänyt kuukauden vasta. Meidän luokalla ne ovat suosittuja jotka haukkuvat tunnin aikana opettajaa, nauravat ja puhuvat paljon ja ovat kauniita (tytöistä). ja en tee tai ole mitään noista. Ainakin minun mielestäni. En uskalla avata suutani ja välttelen tilanteita joissa joudun puhumaan. miten saan ujouteni pois?
Moi.
Olet varmasti kaunis omana itsenäsi (: Itsevarmat ja joka paikassa puheliaat ihmiset saattavat vaikuttaa paremmalta kuin ovatkaan, mutta todellisuudessa itsevarman esiintymisen takana on usein hyvin epävarma persoona, joka hakee hyväksyntää yrittämällä olla enemmän kuin mitä on. Sosiaalinen pelkosi ja ujoutesi on ihan normaalia, mutta siihen voi auttaa, jos päättää rohkaistua puhumaan ihmisille vähänkin. Onko luokallasi muita hiljaisempia tyyppejä, joihin ehkä olisi helpompi tutustua? Jos hieman tarkkailee ympärillä olevia ihmisiä, saattaa nopeasti huomata joukosta niitä, jotka puhuu paljon – mutta myös niitä, jotka ovat hiljaisempia ja pysyttelevät taustalla. Ole rohkeasti oma itsesi, se kannattaa joka tilanteessa. Vaikka paljon puhuvat ja opeja haukkuvat tytöt ovat nyt ehkä suosittuja, se ei kestä pitkään eikä joka tapauksessa johda mihinkään hyvään. Voit puhua asiasta myös esim. terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa, jos tuntuu siltä, että tarvitset lisää apua. Pieni rohkaistuminen on kuitenkin jo askel eteenpäin :)
Tsemppiä ja halaus! Oot kaunis ja arvokas just sellaisena kuin oot =)
Itse en ole joutunut syrjinnän kohteeksi.
Vietin kyllä 6luokalla enemmän aikaa yksinäni ja mietiskelin kaikkea jännää.
Minulla oli vain yksi ystävä silloin. Puhuimme paljon koneista ja käyttöjärjestelmistä. Olen nykyään 8luokalla ja olen saanut enemmän kavereita. Ujous ei ole paha asia. Kannattaa silti yrittää puhua. Itse en puhunut paljoa, mutta nykyään en meinaa saada suutani kiinni. Jos sinulla on joku asia mikä sinua kiinnostaa kannattaa puhua siitä. Kyllä joku kuuntelee.
Moi.
”Kaverisi” tekevät ehdottomasti väärin, kun syrjivät sinua uskosi perusteella. Jokaisella on vapaus uskoa, harjoittaa uskontoaan ja saada olla rauhassa. Oletko puhunut syrjinnästä esim. terveydenhoitajalle, kuraattorille tai vanhemmillesi? Kannattaa pitää listaa siitä, miten sinua syrjitään ja ketkä sitä tekevät. Siitä on apua, kun asiaa selvitellään. Älä luovuta, vaikka sinua kiusataan. Usko vaatii rohkeutta, ja sulla sitä on =)
Tsemppiä ja halaus myöskin kristityltä nuorelta! :)
Kiitos, oon kyllä kertonut koulukuraattorille ja vanhemmille, mutta syrjiminen ei silti ole loppunut. Pidän päiväikirjaa mutten listaa ketkä syrjivät ja miten. Aion aloittaa sellaisen listan pitämisen. Kiitos sulle!
Jos on kristitty ei silti välttämättä oo uskossa.. Ok? Ite oon kristitty enkä usko Jumalaan joten selvensin vaa.
aika surullista :(
Kyllä mä tiesin tuon, ei ois tarvinu selventää…
Moi!
Itse käyn lukion 1. luokkaa ja minuakin syrjitään koska olen uskovainen mutta muista että Jumala ei jätä koskaan ketään pulaan joka häneen uskoon, jatka uskomista, kuuntele gospelia, lue raamattua ja RUKOILE! Siunausta sinun elämääsi, itsekin muistan sinua rukouksin!
Siis mullehan on ihan sama uskooko joku johonki vai ei, mut toihan todistaa et ne jotka sua syrjii ja kiusaa sua, vaan et on vähä päästään vinksahtanu ! Sun pitäs periaattees vaan löytää kavereita samaan uskovia ku itsesi !
Moi:)
Mua on syrjitty ja haukuttu uskoni takia, mutta nyt ku oon päässy murrosiän yli, se on helpottanu paljoki. Sillon nuorempana oli nii vaikee olla välittämättä muitten sanoista. Mutta nyt ku ei vaan välitä kiusaamisesta ja elää niinku muutki, uskon mukaan tietenki, nii ei muutkaa jaksa välittää siitä enää:)
Samanlaisiahan me ollaan! meillon vaan yks aika iso asia enemmän ku niillä;)
Moi. Mun nykysellä parhaalla kaverilla oli vähän sams ongelma. :/
Just nyt mä lämpimästi suosittelen sulle että ettisit uusia kavereita, jotka hyväksyy sut sellasena kun oot. Tai voit kysyä kavereiltas suoraan: ”enkö kelpaa enää kaveriksenne kun saitte tietää et oon uskovainen?” ok. Tiiän et toi vaatii rohkeutta eikä se oo helppoo. Mut uskon et se auttaa. Voisit myös puhuu opelle asiast :) tsemppiä sulle! :)
Moi:)
Oon ylpee siitä, että oot kuitenkin pysyny uskossa. Muaki kiusataan joskus siitä että oon uskovainen. Mä pysyin uskossa ja rukoilinki, ja kaikki alko helpottaa. Kerroin opettajalle ja asiaan puututtiin. Sain jopa muutaman kaverin uskomaan jumalaan, josta olin hyvin ylpeä. Mä ajattelin että onko siellä teidän lähellä esim. jotain kristittyjen seuraa jne. Mä sain hengellisiä kavereita kun menin sellaseen tanssiryhmään jossa on hengellisiä tyyppejä ja sellaseen vähän pyhäkoulun tapaseen paikkaan missä kerrotaan aluksi Jumalasta ja Jeesuksesta ja sitten askarrellaan, tehään improvisaatiota, leivotaan tai tehään toisille kampauksia. Jaksamisia:)
Heissan!
Haluaisin vaan halata sua nyt, tutun kuuloinen juttu joten tiedän miltä tuntuu!
Olisko sun mahdollista jopa vaihtaa luokkaa jos muuten tuntuu ettei löydy kavereita? Myös harrastuksien kautta voi löytyä kavereita ja seuraa, sekä tietty mielekästä tekemistä sen lisäksi.
Ja sanoisin myös että älä ihmeessä luovuta kavereiden etsimisen suhteen! Kaikille varmasti löytyy ihana ystävä jolle voi purkaa ajatuksia ja jonka kanssa voi viettää aikaa, joten jos vaan etsii niin kyllä sullekin löytyy semmoinen!
Yritä ”pyrkiä” toisten seuraan ja availla keskusteluja, ehkä jopa nää sun entiset kaverisi luuli ettet enää halua olla heidän kanssaan jostain syystä. Joten jos mahdollista koita myös sopia nää jutut entisten kavereidesi kanssa ettei kummallekaan osapuolelle jää huono omatunto?
Joten ihmeessä vaan, paranna ryhtiä ja mee etsimään rohkeasti kavereita! Pystyt ihan varmasti siihen ja mitä nyt lukemani mukaan voin sanoa, ei ole mikään ihme jos kavereita löytyy!
Siunauksia ja tsemppiä! :)
Mullekkin tehdään tolleen ihan koko ajan. Seuraavan kerran kun sulle sanotaan ”K” ”turpa kii” ”ei kiinnosta” niin kysy mikset saa puhua tai että mitä haittaa jos ketään ei sattuisi kiinnostamaan. Typerää touhua tuollainen syrjiminen ja tiiän miltä tuntuu.