Siis musta tuntuu et musta puuttuu jotain. Mulla on kavereita, perhe ja kaikki on ihan hyvin, mut jotenkin tuntu etten mä kuulu mihinkään tai et en oo löytäny sitä omaa paikkaa tai juttua. Sit yks päivä tuli ig:ssä vastaan joku äkkilähtö tarjous Espanjaan. Espanja on ollu aina osa mua, mut se on täs vuosien varrella jääny. Ollaan siis käyty siellä kun olin pieni ( jotai 8 vuotta sitten ) niin useempia kertoja ja sit tää juttu vaa jotenki kolahti. Tuli ihana olo kun muistelin niitä meijän matkoja. Mun äitikin on joskus asunu Espanjassa ja nyt siitä tais tulla mun unelma. Oon katellu lentoja ja kaikkee. Äiti sano et sekin haluis lähtee sinne, mut ei se kuitenkaa onnistu. En tiiä miks mut meri on aina kiehtonu mua ja vaik mitä tapahtuis nii veden äärellä pystyn aina rauhottuu ja saan sellasta turvaa siitä. Myös sit Espanjan kieli ja kulttuuriki tuntuu jotenki omalta. Täällä suomessa, ku jotenki kaikki kyseenalaistaa pieniäki asioita ja kukaan ei kehtaa tehä mitään:D Espanjan kielinen musiikki vie sitä tunnetta hetkeks pois, mut ei sekään auta kauheesti, ku se tulee voimakkaampana takasi. Et tää tuntuu niin siltä mun jutulta. Kiitti jos luit tän vaik onki ihan turha juttu.. Haluutko kertoo sun unelmia? Miten sulla menee? Pidä kiva päivä.
Joo toi on jännä tunne, tollanen tietynlainen tyhjyys. Ite mulla on musiikkiharrastus mihin panostan ja tuntuu siltä et kun tekemistä riittää nii kaikki on hyvin. (jos sit on liikaa tekemistä nii se alkaa kuormittaa) Ja sit kun ehtii pysähtyy ja hengittää nii onki sellanen olo et mitäs sitte? Ite oon huomannu et käytän ton tunteen sivuuttamiseen sellasta keinoo että kun katon leffaa tai luen kirjaa, niin otan jotenki tavoitteekseni olla joku niistä hahmoista? Ja sit must tulee ihan obsessed siihen ja tuntuu siltä et ainoo oikea ja hyvä asia mitä voin tehä on yrittää olla täysin samanlainen kuin se hahmo. Joo sounds kinda weird.. ja se menee siis aika nopsaa ohi et parissa pvssä mut mites muilla?
