Meidän perheessä on täitä aina. Mulla on pikkusisko, joka on tosi pieni ja se toi niitä yhdessä vaiheessa jatkuvasti kotiin. Yks syksy saatiin pestä ainaki 8 kertaa jokainen täishamppoolla, ja vanhemmat oli tosi väsyneitä siihen lakanoiden pesuun, pakastamiseen, saunottamiseen jne.
Mulle itelleni tuli täifobia, ja aina ku täitä tuli aloin itkee hysteerisesti ja kampaan tukkaa nii et välillä veri vaa valu niskaa pitkin. Mä oon tosi vainoharhanen täs täijutus, ja nyt tosiaan sit taas löyty täitä… Just äsken harjasin kammalla.
Mä meen ihan sekasin tästä aina, ja nytkin itken ja häpeän ihan hirveesti. Jouduin mennä kertomaan äidille, joka sekin meinas purskahtaa itkuun, koska taas se rumba alkaa. Siskoo ei oo vielä herätetty, eli ei oo tarkastettu sen päätä. Ihan varmasti löytyy…
Kiva kun ei muutenkaa ois rahaa, ja meil menee aina noihi tuotteisii 100€. Tunnen itteni tosi tyhmästi ja häpäistyks aina ku täitä tulee. Tekis mieli itkee, ja mulle tulee tosi itsetuhosia ajatuksia ja kaikkee. Haluaisin pitää mun paksut pitkät hiukset, mut toisaalta tekis mieli ajaa kaljuks, koska voi perkele ku ei jaksa enää… On naurettavaa et haluaisin oikeasti kuolla tän asian takia. Nyt tälläki hetkellä tuntuu et täitä on kaikkialla. Yritän paikantaa sen et mistä nää oon saanu, mut ei sytytä oikeen. Luulen, että ehkä koulusta…
Miks ei täit voi lähtee kokonaan pois? Ne tulee aina uudestaan ja uudestaan, vaikka voisin väittää et ollaan aika huolellisia niiden tappamisessa…
Moi oon ton keskustelun alottaja. Nyt tiedän vähän enemmän täst tilanteest ku sillon ku ton kirjotin. Tilanne oli se, et mun sisko oli saanu täitä jostain, koska sillä niit oli tosi paljon ja vielä aikuisia. Mulla taas oli vähän ja nuoria. Kaikki taas meni pesuu ja oon nukkunu yöt tosi huonosti. Täishamppootaki meni varmaan kolme putelia, ja yks niistä puteleista on 22€
Pelkään, et taas ne tulee uudestaan….
No ompa kurjaa että siellä päin on täitä! :(
Ymmärrän että olette väsyneitä tohon rumbaan, se on ihan oma hommansa kun pitää tarkistaa ja puhistaa kaikki, ja jo kerta voisi olla jollekin jo ihan loppu.
Täit ei kuitenkaan kestä ikuisuutta, ja vaikka niitä muutaman kerran tulisikin, niin ei niitä vähän ajan päästä enää ole, varsinkaan jos niiden alkulähde saadaan tuhottua.
Täikammosta kannattaa puhua jollekin, tiedän kokemuksesta että jotkin kammot voi saada uusia, suurempia mittasuhteita, joten jos haluat niin kannattaa puhua vaikka koukupsykologille jos se alkaa häiritsemään normaalia elämistä?
Jos mahdollista niin voisitte miettiä mistä niitä luultavasti tulee? Oletteko lainanneet toisten pipoja tai onko hatut ja vaatteet edes aika lähellä toisten vaatteita (työpaikoilla, koulussa, kerhoissa, harrastuksissa…)?
Kouluun kannattaa myös antaa ilmoitus että siellä voisi olla täitä. Mun vanhassa koulussani oli kerran täitä ja siitä annettiin lapullinen ilmoitus kaikille oppilaille. Lapussa kehotettiin tekemään täitarkistus oppilaille ja mahdollisesti myös muille perheenjäsenille, ja jos niitä löytyy, niin samanlainen ”täintuhoamisrumba” alkuun, kaikki pesuun, päähän shampoota jne.
Voisit yrittää myös puhua vanhemmillesi? Uskon että he ymmärtävät tunteesi koska ovat kuitenkin kokeneet saman mitä sinäkin, joten kerro miltä sinusta tuntuu ja mitä voisit tehdä?
On nimittäin todella osuva sanonta, että puhuminen auttaa pahaan oloon! :)
Ja jos et uskalla puhua, voisit kirjoittaa heille lapun tai sähköpostin?
Ja netistä löytyy paljon aiheeseen liittyvää tietoa! Kannattaa ottaa selvää täiden elämänkierrosta ja mitä asioita kannattaa ottaa erityisesti huomioon täiden kanssa.
Esim. jossain neuvotaan menemään kouluun vasta kun kaikki perheen päät (jopa lemmikit varmuuden vuoksi jos mahdollista) on pesty täishampoolla, sillä täit hyppii muualle.
Ja kenties myös lääkärissä tai terveydenhoitajalla olisi hyvä käydä jos se tosiaan hankaloittaa elämistä noin paljon, heiltä voisi löytyä hyviä vinkkejä täiden poissapitoon ja kenties vahvempia aineita pään pesuun?
Tsemppiä ja siunausta sinne! Kyllä ne täit saadaan poistettua! :)
Hei. Tiedän erittäin hyvin tuon tilanteen, mutta itselläni tuo on paljon pahempi. Mulla nimittäin riesana ei ole täit vaan kihomadot.
Niitä oli pienenä (joku 5v) isompana (joku 11v) ja senkin jälkeen! Se hoitaminen on kyllä ihan kauheaa. Juuri tuo pakastus, sauna, kaikki. Mutta mieti, sulla tilanne on paljon ”parempi”. Täit on inhottavia, mutta normaaleja. Kihomatoja sen sijaan on harvalla, ja kun yks päivä tajusin et mulla on ne, halusin vajota talvihorrokseen. Oli ihan hiton kamalaa. Kuin joku painava kivi rinalla, jota ei saa pois. Äiti nimittäin oli hoidellut edellisiä matoja niin kovasti, ja vika kerralla vannonut ettei enää tee sitä. (Kihomadot tarttuu ainakin mulla kynsien pureskelulla, ja mä en kerta kaikkiaan monen vuoden jälkeenkään osaa lopettaa sitä!)
Oikeasti, tsempit sinne! Vältä toisten lakkeihin koskemista, ja muista pestä hiukset säännöllisesti. Ei joka päivä tunnin hiuskäsittelyjä, mutta kohtuullisesti. Itselläni ei ole täitä ollut ikinä, mutta nää madot – ne on niitä jotka saa mut ahdistumaan.
En ehkä allekirjoittaisi tuota että madot olisi pahempia. Järkyttävää kyllä, nyt kun täit viimein lähtivät perheestä ( melkee 3vk jouduttiin peseen päitä, pakastaan vaatteita, saunottamaan tavaroita, ja nukkuun ilman peittoja kun ne oli jatkuvasti pesussa) niin jouduin toteamaan omistavani kihomatojakin.
Sen sijaan että rumba olisi ollut ahdistunut ja itkuinen sekä verinen (kerroinhan siitä kuinka revin pääni verille) niin isä vain totesi tästä kuultuaan että hän hakee lääkkeet, minä pidän huolta käsien hygieniasta ja heitä petivaatteet pesuun.
ymmärrän silti sua, koska mulle noi täit on jotai hirveetä. Tää ongelma taas ei tuntunu missää. Napsin tabletit kiltisti ja nyt odottelen. Mulla ei siis oo mitää oireitakaan noista, joten luulen et oon siks aika rauhallinen. Lisäks tiän ettei kukaan voi koskaan tietää näistä – mä saan ihan rauhassa parantua niistä.
Tsemppii sullekki, ja koita lopettaa se kynsien pursekelu! itekki oon purrut kynsii nyt jo 13-vuotta mut nyt näiden takia mun on pakko lopettaa se. Välillä meinaa sormi mennä edellee suuhun, mut tahdonvoimalla mä yritän niistä tilanteista päästä.