Moi!
Monilla on varmaa sama ongelma ku mulla, että lähes kaikilla kamuilla on jo joku jonka kanssa olla mutta itellä ei oo ketää. Nyt alkaa jo tuntua siltä että oon iha turha ei kukaa haluu mua…:( Tuntuu vaa nii pahalta kattoo vierestä ja ku oon vielä semmonen blondi nii sehä parantaa asiaa.
[Osa viestistä poistettu]Siis ku haluasisin sellasen joka oikeesti ymmärtäis eikä vaa luule ymmmärtäävänsä mua (joka ymmärtäis jopa blondia)[osa viestistä poistettu] siis oon aina ollu erilainen ku muut. Mä oon aina jääny viimeseks ja tuntuu ku oisin tehny jotai pahaa ku mua kohellaan näin. Et se on niinku joku rangaistus.Kotonaki elämä on iha -. Tarviin jonkun jolle puhua, ku kaveritki on sillee ”nyt en ehi ku meen kaverin luo” ja ne tarkottaa niitä niitte poikkiksia. Niillä on sentään joku jolle puhua ja oon ilonen niitten puolesta, mut oikeesti ois kiva itekki puhua jollekulle. Mä oon kirjaimellisesti vaa nii toivoton tapaus. Mutta mut saa kiinni ku laittaa viestii [Osa viestistä poistettu]:)
[Emme julkaise kirjoituksia, joissa on henkilötietoja kuten nimiä, syntymäaikoja, sosiaaliturvatunnuksia tai yhteystietoja kuten katu- tai sähköpostiosoitteita, puhelinnumeroja tai muuta oikeisiin henkilöihin yhdistettävissä olevaa sisältöä.]
Heipsan! 16v. poikana mahdoton sanoa että olisi sama ongelma, vaikka toki samantyyppisiä ongelmia aikoinaan ollut 8.-9. (olettaen että olet yläasteella). Tohon on vähän paha antaa mitään ”teet näin ja aivan varmasti kaikki ongelmat katoavat ja kaikki menee juuri niinkuin olet toivonut” ikävä tosiasia vain on että varsinkin kun kyse on toisista ihmisistä niin kaikki ei mee niin kuin ite olis toivonu. Se, että muut seurustelee mutta ite ei, ei tietenkään tarkota että olisit huonompi kuin muut tai että kukaan ei haluaisi seurustella sun kanssa. Kyse voi olla ennemmin siitä, että et yksinkertaisesti ole törmännyt sellaiseen sopivaan henkilöön, tämä juttu kuulostaa ylipäätään varmaan aika kliseiseltä mutta sanon silti, niin sille ei voi mitään. Pahinta mitä siinä kohtaa voi tehdä on murehtia asiaa liikaa, sekään kun ei siihen muutosta tuo. Suhteet kun kehittyy jokaisella omaan tahtiinsa, eikä ne ala vain tuosta noin. (Jos alkaa, niin silloin kyllä voi jo epäillä jonkin olevan pielessä….)
Ennemmin kehottaisin puhumaan niille sun kavereille että sua harmittaa että olet jäänyt niiden poikkisten varjoon ja että sua harmittaa se. Nimittäin se, että koko ajan ollaan sen seurustelukaverinsa kanssa ja unohdetaan muut kaverit EI OLE TERVEEN SUHTEEN MERRKI!! Vaikka olisi törmännyt unelmiensa rakkauteen, PITÄÄ löytyä aikaa myös muille kavereille, sillä maailman ihaninkin ihminen voi muuttua aika raivostuttavasti jos on vain hänen kanssaan 24/7, nimimerkillä asian kokenut….. on vain tervettä vaihtelua olla eri ihmisten kanssa. Toki sinäkin voisit kokeilla uusia kaverisuhteita, jos kerran koet olosi yksinäiseksi. Voisit samalla auttaa jotakin toista yksinäistä.
Mutta en kuitenkaan kehota hylkäämään näitäkään kavereitasi jotka ovat ”hylänneet” sinut. Sillä (en halua maalata piruja seinille mutta tosi asiat on tosi asioita) suhteissa voi aina mennä jokin pieleen ja silloin joku näistä sun kavereista varmasti tarvitsee jonkun henkilön tukea. Jos tämä tapahtuu silloin kun muut on edelleen keskittyineitä vain niihin omiin poikkiksiinsa, silloinhan juuri SINÄ olisit hänelle täydellinen ystävä ja tuki ja lohduttaja!
Lopuksi vielä aika hyvä viisaus mitä olen näistä seurusteluasioista kuullut; Rakkauden parhaiten löytää kun sitä ei lähde etsimään. Toisinsanoen jos koko ajan stressaa siitä että tykkääkö kukaan musta vai ei, miksi kukaan ei tykkää musta, ei pääse mihinkään paitsi siihen että palaa henkisesti loppuun. Mutta sitten jos sen antaa olla, keskittyy harrastuksiinsa, opiskeluun, kavereihinsa niin kuinka ollakkaan yhtäkkiä tuleekin se täydellinen partneri kuvioihin aivan kuin yllättäen. Se, että tapahtuuko se viikossa, kuukaudessa vai vuosien päästä, ei voi kukaan tietää.
Tsemppiä sulle, kyllä se siitä lähtee :)
Joo, no tota mullakaa ei oo yhtään kaveria eli periaattees oon yksinäinen koska en oo sellane viikonloppu bilettäjää tyyppii ja kotona luen yleensä lääketiedettä (oon 16v) ni ois kiva löytää joku jolle vois puhuu täst ihmisen biologiast ja sellast, ois kyl ihme jos löytäisin sellasen tyttöystävän joka on kans kiinnostunu tästä aiheesta mut tosiaan en pakota ketää lukee sitä ? Mut huono puoli mussa on se et oon liian ujo enkä osaa lähestyy tyttöjä varsinki ku ne on isois porukoissa ja sit viel meikattuja ni sii vaa jäätyy eikä osaa mitää niinku ”pick up” joo… Ja sit mul on silmälasit ni luulen et ne tekee must jonku helvetin ”tiedemies tohtori” näkösen ni oisin muka outo? Vaik en ees oo, oon tavallinen teini-ikäinen poika joka on vaan valitettavasti ”single” sori mä tykkään puhuu englanniks koska mua kiinnostaa se tosi paljon. Mut joo jos nyt löytyis joku jolle vois puhuu tällasist asoist ni ois kyl iha kiva. :)
EI JUMA! En uskonut että jollakulla olis samanlaisia ongelmia kun mulla! Itekkin oon 16v. ja jotkut pitää mua ”hulluna tiedemiehenä” kun oon pläränny Tieteen Kuvalehteen ja Historiaa melkein siitä asti kun lukeen vaan oppi ja unelma-ammatti ois lääkäri. Ja sitten kun yrität johonkin tyttöön tutustua niin eihän siitä mitään tule kun kaikki on yhdessä laumassa. Ihan tosin en yksin joudu oleen, kun meillä on oma poikien porukka, mutta siellä vaan ei satu olemaan kuitenkaan aivan sellasta kun minä niin siinä silti tavallaan tuntee olevansa yksin. Mutta hei, jos sääkin olet lukiossa (tai pian menossa sinne) niinku minä, niin uskallan väittää että siellä kun on sua ymmärtäviä joiden kanssa tulee juttuun kun vaan uskaltaa tutustua. Ja tämmösiä on yhtä varmasti niin tytöissä kuin pojissa. Vaatii vaan hiukan rohkeutta ottaa aloitetta ihan vaan kaveripohjaisen suhteen aloittamiseen mutta se on opittavissa oleva taito, joten mitään et ole menettänyt, kyllä se siitä lähtee!
Paradoksaalista tässä tosin on nyt se että eihän tällä sivustolla ole mitenkään mahdollista päästä parempiin yhteyksiin, niin voin ainoastaan auttaa sinua sen verran että et ole yksin ja kiitän sinua siitä että osoitit etten minäkään ole. Toivotan sinulle hyvää onnea alkavaan vuoteen <3
Kuulostat aika kivalta:))ite oon 13 v tyttö eikä oo poikkist?
Tuon lukeneena kuulostaa enemmänkin siltä, ettet tarvitse poikaystävää, vaan ystäväsi takaisin. Tuossa aikaisemmin mainittiin jo siitä, ettei ole tervettä roikkua koko ajan sen tyttö/poikaystävän kanssa, ja se on aivan totta. Pitää jättää tilaa ja aikaa myös ystäville. Sillän ainakin itse olen kokenut, että ystäväsuhteet ovat tärkeämpiä, kuin seurustelukumppanit. Parhaalle ystävälleni olen kertonut kaiken, mikä on hauskaa ja mikä masentaa, ja siinä syntyy ihan erilainen vuorovaikutus, kuin seurustelukumppanin kanssa. Ystäväsi ovat kyllä melko ikäviä, jos aina tuolla tavalla kohtelevat sinua ja jättävät yksin, varsinkin, jos tarvitsisit ystävää ja kuuntelijaa.
Tämäkin kai on osittain myös kiinni iästä. Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän myös osaa arvostaa, että on elämää suhteen ulkopuolella myös, että voi ihan turvallisesti lähteä kaverin kanssa kahville, eikä tarvitse olla sen oman kullan kainalossa 24/7. Se kulta ei katoa mihinkään (ainakaan, jos on suhteen arvoinen).
Noh. Pää pystyyn. Maailma on hienoja ihmisiä täynnä, ja olen varma, että löydät hyviä ystäviä itsellesi. Mieti vaikka asioita, joista pidät ja joita harrastat, kenties samojen kiinnostuksenkohteiden parista löytäisi hyviä ystäviä? Etsi, tutustu, ota kontaktia. Ei kannata pakottautua jäämään niiden seuraan, jotka sattuvat olemaan lähimpänä, vaan kannattaa etsiä avarin silmin myös muualta.
Kiitos kovasti! Joo en oo viel lukiossa mutta ens vuonna oon varmasti :D juu no tota rohkeutta tarttis aika paljon mut oon alannu treenaa ni se kuulemma nostaa testosteroni ”määrää” kehossa ja sit tavallaa muuttuu rohkemmaks (luin biologia kirjast) :)
Toivotaan et se auttaa xD