tajusin just

moi! mä oon miettiny asioita nyt jonkun verran. ja tajusin et mä en oo koskaan tykänny ittestäni, mä oon aina vihannu itteeni. oon laittanu muut etusijalle. oon ollu tosi paljon yksin. mun nykynen paras kaveri on syrjiny mua joskus. siihen saakka kun olin jotai 13.v niin oon kestäny iskän huutamista mulle ja se jopa ”syrji” mua tai ei sitä voi syrjimiseks sanoa mut huomasin et mun veli on sen lemppari. ja sille se puhu normaalisti kun mulle se hius kun tein jotain. kyl mä ymmärrän et sillä on lyhyt pinna ja ei se oikeestaan enää ees tunnu miltään. en oo ees nähny mun isää sen takii et se oli sen kavereitten kaa dokaamas viikonloppusin. ja silloin iskä oli viel asumas mummilla koska se ei saanu hankittua heti omaa kämppää. ja siis me mentiin sinne ja iskä oli siel. se puhu meille ja näin mut sit se lähti joko päivällä tai illalla ryyppää ja tuli yö myöhään takas ja sunnuntai koko päivä krapulassa kunnes lähti uuestaan dokaa kun mä ja veli oltiin lähös takas äidille. nykyään en saa paljoo aikaseks ja oon väsyny, ei silleen kiinnostusta mihinkään. oon mä vähän tsempannu esim. koulussa että näyttäisin siltä kun kaikki ois täydellisesti mikä on ainakin toiminu äitiin vaikka se tietää miten mulla on ainaki menny joskus. kaikki luultavasti ajattelee et nyt on kaikki hyvin. mut miks mä sit siltikin menisin psykiatrille. mun serkku ja veli oli kerran kysyny et mihin oon menossa (olin menossa psykiatrille) ja sanoin et ei se kuulu niille ja mummi heti sano et kyl sä voit nyt kertoo. meinasin sanoo sille et ”ei se niille kuulu ja niitä ei vittuukaan kiinnosta jos kerron. ja ne ei ymmärtäis mitään kun niitten päät on ihan vitun tyhjät” mut en.

aika väsyttävää on silleen elää ahdistuksen ja tavallaan masenteisuuden kaa. mulle ei oo todettu mitään, mut vaikka todettaiski nii esim. äiti passittais mut menee kouluun ja tekee kaikkee mitä en haluu enkä jaksa kun se ei vaan ymmärtäis. se on joskus syyttänyt mua parista asiasta. esim yhen kerran se soitti mulle luulin et se soittaa mulle ekan kerran ja kertoo millon se tulee kotiin kun oli niin myöhä. sit se alkaa huutaa mulle ja sanoo ”joku roti tähän hommaan nyt” sit samalla joskus sano et ”kyl mä ymmärrän et sulla on JOSKUS vaikeeta” sana, joskus, jäi vaivaa mun päähän ja ajattelin vaan et eiks se oikeest ymmärrä mitään tai ees yritä. mut ei kukaan aio auttaa, koska yleensäkään ihmiset ei auta tälläsis asiois niitten lähimpiä tai ainakaan Suomessa, yllätys yllätys!! vaikka mä kuinka toivoisin niin ei sitä siltikään tapahdu.

just nyt ei tuu mitään mieleen mut hyvää päivän jatkoa!! :D

[osa viestistä poistettu – viesti siirretty kokonaisuudessaan Päivystäjä mukana keskustelussa-palstalle]