Tällänen kuin trans ihmiseksi luokittelen itseni.
Tässä oon nyt vähän lukenu vuoden tauon jälkeen näitä postauksia. en nyt tiiä oonko mä liian vanha ruumiilliselta iältäni tänne ja ehkä henkiseltäkin :/ mutta siis mulla kun ei oo vielä ainakaan löytyny mitään järkevää sivuu tai mitään tälle niin pistän tänne jos menis läpi :) Kysyin tätä täällä noin vuosi sitten mutta en ainakaan itse huomannu mitään vastauksia. Jonka jälkeen sitten jätin vahingossa sivun taka-alalle, koska koulu. Koulu siis esti minun käyvän täällä useasti. pari kertaa kyllä olen käynyt tarkistamassa postaukseni.
Elikkäs. Minä olen pitkään jo halunnut olla naispuoleinen immeinen. Tarkoittaa sitä että olen nyt jätkä ja en pidä kropastani tälläisenä. Ja en tahdo oikeastaan että porukkani saisivat tietää sillä he ovat kielteisiä asialle, olen ottanut selvää. Täti taas suvaitsee jos ilmoitan etukäteen. Hän jopa kysyi laitetaanko jani vai joku muu nimi 18v korttiin. Mitä mieltä te ihmiset olette transuista. Luin että täällä on paljon homo, lesbo ja BI keskusteluita mutta ei oikeastaan ollenkaan transu keskustelua. Olenko liian vanha siis että olisin tajunnut tämän ”ongelman” itsessäni ja muut eivät ole miettineet tätä asiaa. vai olenko niitä harvoja transuja täällä jotka jaksaa pitää älämölöä tästä asiasta XD Koitin selvittää muilta sivuilta asiaa jo niin paljon kuin vain kykenin ja tiedän suurimpiirtein askeleet ja vastaavat mitä tähän prosessiin kuuluu. Olen kyllä miettinyt sitä että jos en sitten tykkääkkään siitä, mutta se viha tai inho, miten tahtoo sanoa, tätä kroppaa kohtaan on niin en usko että tulen vihaamaan sitä. Pukeudun jo suhteellisen usein naisten vaatteisiin vain siksi että saisin kuvitella olevani sellainen. Mutta kuvitelmat tahdonkin todeksi. Vaikka siinä meneekin sitten isyys tai äitiys miten sen tahtoo sanoa. Ellen sitten adoptoi. sekin on vaihtoehto, eikö? Samassa mietin myös sitä että onko täällä ihmisiä jotka voisivat seurustella tälläisen ihmisen kanssa? ja jos on niin kumpaa olette? Olen nimittäin enemmän naisiinpäin, eli voisinko sanoa lesbo? Sillä koen olevani nainen ja etsin naisia. Saa toki kommata tänne jos tahtoo ja odotankin sitä.
Tähän vielä pieni tiivistelmä ja kysymyksiä:
Olen naisen oloinen, käytöksellinen ja naisenkehoa tavoitteleva ihminen. Tahdon olla nainen, pitkään tahtonutkin jo. Ihno tai viha miten sen tahtoo sanoa omaa nykyistä kehoani kohtaan on suuri, oikeastaan valtava. En ole löytänyt oikeastaan muuta sivua missä uskaltaisin tai voisin kysyä asioita.
Tunnetko transuja /oletko?
voisitko seurustella?
Hyväksytkö transut?
Mitä mieltä olet?
Olisitko ”homo” suhteessa tälläisen kanssa?(eli nainen MtF:n kanssa tai jätkä FtM:n)
Moikka moi :)
Mä en tunne/tiiä ketään kuka olis transu enkä oo ittekkää…
Mut musta se on ihan ok. Kaikki ihmiset on erilaisii ja se pitää vaan hyväksyä… Mä oon 15 syksyl 16.. Mut en oo oikeestaa ees sillee vakavast aatellu seurusteluu… Tai siis pikku ihastuksia on ollu mut ne on ollu vaa sellasii ohimenevii… Sitä paitsi en ole kovinkaan suosittu… Jne. No jos kertakaikkiaan vihaat kehoas… Nii sehän on sun oma päätös että miten toimit… Must ei varmaankaan ollut mitään hyötyy.. Mut tsemppii sulle :D
Kyllä hei kaikki kommentit on ihan jees :D ja mielellään just positiivisii. Jos täällä vois antaa Spostin tai jotain ni voisin hyvin kirjotella ihan vain, koska mulla on aikaa ja tykkään tutustuu erillaisiin ja nimenomaan erillaisiin ihmisiin. :D se on mukavaa tuntea ihmisiä eripaikoista ja tietää miten niillä menee, pärjää ja elää. Itte taas oon vähän oman tien kulkija. Vaikka kukkaan ei musta uskoiskaan ni tahtoisin olla nainen. Ainut kuka sen hyväksyy suvusta ni on kummitäti(isän sisko). Kavereista aika moni hyväksyy… mutta se ei oo sama kuin suku hyväksymä. mutta toissaalta mulle riittää se että kaverit hyväksyy ja kummitäti. Sitten on kaikki henkinen tuki jota mä tartten siihen että meen kiusaa psykologei hesaan, että saan paperit hormooneihin.
Mä ite oon nainen ja haluaisin vaihtaa itseni mieheksi. En kuitenkaan usko koskaan sitä tekeväni, koska musta se ei ois sama asia. Lisäksi naiset jotka on tehnyt siirron mieheksi, eivät ees näytä miehiltä/ei ainakaan komeilta. Lisäksi en sais kuitenkaa miehen sukupuolielimiä joten turha vaiva. Enkä myöskään halua maksaa siitä omaisuutta. Vaihtoehdoissa oli vähän niinku joko syntyä mieheksi, tai sitten en synny. En nyt syntynyt, joten se siitä.
Käytökseltäni oon tosi miesmäinen ja haaveilen miehen kropasta, mutta minkäs teet. Mä nyt oon tässä kehossa ja sillä hyvä. Aina ei mee nallekarkit tasan, ja niitä ei kyllä voi kauheesti ees tasotella. Vihaan oloa naisena. Vihaan menkkoja, synnytystä, kipuja, ulkonäköä, ihmisiä jotka uskoo naisista vaan pahaa, naisen oletettua heikkoutta ja ”naisen paikkaa”. Vihaan oikeestaan kaikkea.
Yks syy myös miks mieheksi haluaisin on just se, että oon nii miesmäinen välillä että ihmiset sanoo ettei nainen saa olla tällänen. Silti tää on mun luonne, joten en voi siihen puuttua. Ärsyttää tosissaan.
Jos vain ”haluat” olla toista sukupuolta kuin olet biologisesti, silloin et ole trans. Transsukupuolinen ON sitä sukupuolta, mihin ei syntynyt. He eivät halua olla, vaan OVAT. He saattavat itkeä nähdessään itsensä peilistä. Heidän tekisi mieli ottaa sakset käteen ja leikata penis/rinnat irti. Se on paljon vakavempaa kuin sellainen että ”haluaa” olla mies/nainen. Transsukupuoliset naiset sanovat, että ovat naisia. Transsukupuoliset miehet sanovat, että ovat miehiä. He eivät sano sitä sukupuolta, johon ovat syntyneet, koska he vihaavat sitä niin paljon. Heitä ahdistaa jos heitä sanotaan sillä nimellä mikä heille on annettu vauvana. Heillä ei ole vaihtoehtoa. He menevät leikkauksiin ja ottavat hormonihoitoa koska heidän on pakko, koska muuten he eivät saa mielenrauhaa. Jos he joutuvat elämään vartaloissaan sellaisina, niinkuin ne olivat syntymässä, he eivät kestä. Transsukupuolisten itsemurhaluvut on moninkertaiset ”tavallisiin” ihmisiin verrattuna.
On eri asia haluta olla toista sukupuolta kuin olla transsukupuolinen.
Kannustan hakeutumaan Setan Transtukipisteen sivuille tiedon pariin:[linkki poistettu] Nettisivun tietojen lisäksi transtukipisteellä järjestetään myös tapaamisia ja ryhmiä, joihin voi osallistua jos pohtii sukupuoltaan. Sivuilla on myös linkkejä nettikeskustelufoorumeille, joissa voi käsitellä aihetta syvällisemmin.
Omasta mielestäni edellinen kirjoittaja katsoo asiaa liian mustavalkoisesti. Vaikkei ole syntymässä määritelty mieheksi, voi silti kokea olevansa mies. Se ei kuitenkaan velvoita mihinkään lääketieteellisiin hoitoihin tai toimenpiteisiin. Oman identiteetin tutkiskelu on hyödyllistä joka tapauksessa ja sen miettiminen, mitä itse tuntee olevansa. On mahdollista olla myös jotakin naisen ja miehen väliltä, muunsukupuolinen. Sukupuolen korjaus maskuliinisemmaksi voi parantaa omaa hyvinvointia, jos kokee olevansa transmies. Olisiko mahdollista vihata vähemmän ja miettiä, mitä itse haluaa omalta elämältään ja mihin suuntaan haluaa kehittyä?
Enkä allekirjoita sitä, etteikö transmiehet näyttäisi komeilta :) Ihmiset on kauneimpia silloin, kun viihtyvät omassa itsessään.
Salainen hei kyllä niitä on ihan onnistuneitakin FtM muutoksia
[linkki poistettu] ja samassa videossa on myös toinen, mutta ei ehkä niin täydellinen. Suomessa kela kustantaa aika paljon tuosta jos saat vaan psykologilta paperit että oot transsukupuolinen, muuten hoitoja ei edes aloiteta.
Minä taas olen niin naismainen ja mun suku siitä suuttuukin aina mulle ja mä en vaan jaks kuunnella niitten valitusta ja vihaan miehenä oloa XD tässä tulee risti riita Salaisen kommentin kanssa. Mutta mä en osaa olla mies se on vain niin nähty ja koettu. Ja olen katsonut monia monia aiheeseen liittyviä juttuja ja etsinyt tietoja. Asetin tavoitteen tossa pari viikkoa sitten että mä tuun joku pv mieluiten intin jälkeen jos sinne pääsen. En ehkä pääse koska mulla on luita menny poikki, tai en ainakaan pääse paikkaan mihin tahon.
Minä tulen olemaan niin nainen kuin vain osaan. Ja jos en pääse niin koitan keksiä jotain muuta miten voin tyydyttää kehoni itselleni. niin että se kelpaa mulle. mutta toistaiseksi mä en keksi muuta keinoa kuin mennä sinne tutkimuksiin ja ottaa pillereitä :) ja otankin.
Kirjoittajalle -S
Olen tuo ”edellinen kirjoittaja”. Olen itse transpoika. En meinannut sitä, että leikkauksiin olisi _pakko_ mennä, koska tuntee olevansa muuta kuin syntymässä määriteltiin. Meinaan sitä, että jos sukupuolidysforia on niin paha, että ei itse voi kuvitella tulevaisuutta kehossaan ilman leikkauksia, niin siinä ei ole vaihtoehtoa. (Kun joku tuolla aiemmin sanoi tyyliin ”haluaisin vaihtaa sukupuolta, mutta en kuitenkaan näyttäisi oikealta, niin turha vaiva”.) Ja tiedän kyllä että on transgendereitä eli heitä jotka eivät koe olevansa mitään sukupuolta / ovat sekä naisia että miehiä. Ja myös intersukupuolisia. Lähinnä nyt korjasin noita aiempia käsityksiä. Ja muuten, sukupuolta ei voi ”vaihtaa” vaan leikkausta sanotaan sukupuolenKORJAUSleikkaukseksi. Koska siinä korjataan kehoa näyttämään siltä miten sen itse kokee mielessään.
Jos vaikutin mustavalkoiselta, niin se ei ainakaan ollut tarkoitukseni.
En tahdo hermostuttaa ketään tai antaa väärää kuvaa. Siis minun mielestäni kuka nyt oletkaan nimetön. olet kyllä oikeassa. mutta elämiä on erillaisia, jotkut ei välttämättä taho tehä itsaria vaan purkavat sen vihan muulla tavalla. Itse puran vihaa vähän kaikilla tavoilla mitä nyt vain ikinä keksin. Kaverit vain estävät minua tekemästä mitään typerää. Eli olisin todennäkösesti tehy kaikenlaista typerää, mutta koska kaverit. Niitten seurassa mä voin olla sellattee ku haluun, mutta ainut mistä mä raivostun on se että ne sanoo mua jätkäks. Etunimeä he ei oikeestaan käytä vaan sukunimeä niin siitä ei sinäänsä oo mitään haittaa mulle. koska sukunimi on sukunimi ei se välttämättä kerro sukupuolta. Ja etunimeä en vaan saa vaihettua ennen ku oon 18 tai sitten kun meen sinne Setan ihmisille juttelee. Setan tukipisteelle voisin kyllä ottaa yhteyttä jo nyt. Mutta mulla on puhelimessa puhumisen pelko ni Spostilla sitten vissiin koitan. Sikäli mikäli se on mahollista.
-S toki siis voisin tutkia enemmänkin, mutta mä oon aika varma asiasta. Tutkineena ja vastaavaa muutamia vuosia. Jos vain saisin tän ulokkeen navan alta pois ni olisin hemskatin tyytyväinen. Se on siinä roikkunu ja häirinny elämääni jo jonkin aikaa. Melkeen 18v. Ja inttiin meen vain siksi koska suku ja tahto kouluttautua komentajaksi(jota voi sitten käyttää siviilissä toimitusjohtajan duunissa hyödyksi) Haen siis sieltä vain etuja siviili elämään. en muuten kävisi siellä.
Lisäksi nimettömänä pysyvä ihminen. Jotkut eivät välttämättä ole niin radikaaleja asian suhteen. Tyynesti ottaen pääsee varmaan pidemmälle ainakin uskoisin. En näe järkeä raivota ja tuhota paikkoja tai omaa kehoa. Jos tuhoaa omaa kehoa jäljet näkyvät lopun elämää, sitä aika harva tahtoo. Niitäkin on kun voi purkaa vihaa ja turhautumista vaikkapa urheilemalla tai kamppailulajilla. Niitäkin on. Itse olen vain nähnyt muutaman itsemurhan lähipiirissäni ja olen nähnyt ja kokenut sen kivun mitä se tuottaa jota en tahdo tuottaa lähimmäisille. Joten siksi mä koitan olla mahollisimman rauhallisena asian suhteen. Tietysti vituttaa kun omistaa väärän kropan mutta en taho nähä kuolemaa enää. Kiitos.
Ite oon 17v ja hyväksyn transut koska jotkut osaa oikeesti olla kuin muijia ei siin mitään mut oon joskus kattonu ihan niitä videoitakin niistä että kuumalta näyttää vaikka oikeesti miehiäkin on ja oon varmaan 20% Bi niin voisin seukata sun kanssa ihan hyvin :)
Voisin tässä vielä lisätä tähän ehkä vähän sitä, että olen tässä taas miettinyt asiaa. En ole tullut muuhun loppu tulokseen kuin että käyn hakee lääkäristä lähetteen tutkimuksiin, koska kohta 18v mittarissa. Pääsisin sitten miettimään asiaa kuusi kuukautta psykologin kanssa. Olen aika varma että mä saan sen diagnoosin läpi. Kävin meinaan kesän aikana muutamia kertoja puhumassa samankaltaisten ihmisten kanssa, ovat aivan mahtavia. Mutta he sanoivat että saisin todennäköisesti diagnoosin jos vain hakisin sitä, joten tämän koulun aikanakin saatan jo hakea sitä diagnoosia. Vaikka tarkoitus oli jättää se tämän koulun jälkeen etten saa haukkuja, mutta kyllä mä ne kestän ja suurin osa tietääkin jo asiasta. Eli tällästä täällä suunnalla :3 Tui tui vaan kaikille muillekkin ketä miettii mitä on. Suosittelen tutkimaan itseään ja ottamaan selvää mistä tykkää ja millainen on. Helpottaa myöhempää elämää :) (Toki ensin voi tulla vastoin käymisiä, mutta loppujen lopuksi kaikki on sitten fine) Porukatkin tietävät minun suunnitelmani jo osittain ja he hyväksyvät. Olen siis aika kuivilla vesillä.
Lisäksi olen nyt ollut Transtukipisteeseen yhteydessä ja he ovat auttaneet minua jo jonkin verran :) olen tyytyväinen siihen. vaikka jonotus ajat ovatkin välillä vähän pitkiä, mutta ei se haittaa, ainakaan minua.
Ja kiitos vaan Make :3 Jos siis näet tämän.
Mä oon 18 ja tyttö joka tuntee itsensä pojaksi mutta en ole vielä varma haluisinko vaihtaa sukupuolta kosk se on lopullista ja muiden hyväksyminen pelottaa kosk nytkin saan kuulla huutelua siitä että koen olevani jätkä mä en oikeest tiiä mitä mun pitäs tehä pitäiskö vaan tyytyy olemaan tyttö vai tehdä asialle jotain mutta tsemppiä sulle Jani! :)
Moi Jani
Jokos oot hoidot alottanut?
Luin kaikki nää kommenttisi ja halusin vain vastata sinulle, kun en oikeastaan ymmärrä enää yhtään tota sun ajatuksen kulkua? Itse oon sateenkaariperheestä ja ainoat sukulaiseni ovat sateenkaarilaisia. Mun isä on isä monelle lesboparille syntyneelle lapselle pk-seudulla ja mä olen siis yks heistä.
Oon siis 18-vuotias lesbo tyttö, enkä vois kuvitella kumppanikseni ”entistä poikaa” [osa tekstistä poistettu]
Toinen ehkä henkilökohtainenkin kysymys mulla on myös.
Mikä oli sun elämässä toi käänteentekevä tapahtuma, jolloin tajusit olevasi lesbo? Olet kuitenkin jo melko vanha ja mä nyt mietin missä kohdin tämä ”lesboutuminen” tapahtui ja mitä silloin konkreettisesti sulle tapahtu? Miten oot puhunut asiasta äidillesi ja isällesi? Tietävätkö jo muutkin sukulaisesi tästä?
Ymmärrän mikäli et tähän pysty vastaamaan, ainakaan ihan heti.
[osa tekstistä poistettu]
Itse en tunne vihaa, se on liian vahva ilmaisu mun maailmaani. Pidän pojista ja tytöistä, mutta seksiä kykenen ajattelemaan vaan samaa sukupuolta olevien kanssa. Pojat voivat olla mulle kavereita, mutta eivät elämän kumppaneita. Sorry ;)
No mutta, kaikkee hyvää ja kivaa sulle :)
Olisi kiva joskus nähdäkin (miten kaunis sä olet) jotta voisin miettiä tarkemmin, miltä tuntuis kuvitella tyttöystävänä poika????
Saara
Olen itse vielä todella nuori mutta olen tosissani ajatellut, ettå jos kuitenkin olisin onnellisempi miehenä. Olen ollut aina tosi vaatimaton persoona ja pystyn nähdä tulevaisuuteni naisen kehossa miehellisesti mutta olisihan se nyt hienoa jos omaisi miehen vartalon. Olen aina ihaillut partaa ja viiksiä ja haluaisin itsekkin sellaiset koska ne näyttävät minusta upeilta. Leikkasin itse otsalta vähän hiuksia pois ”poikamaisemmaksi” ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Muut luokklaiset tytöt inhoavat omia jalka ja käsikarvoja ja leikkelevät niitä pois vähän väliä, kun minulle ei ole tullut mileenkään sellainen, toiven että minun näkyisivät selkeämmin ja niitä olisi enemmän. Tiedän että transsukupuolisuus tarkoittaa, että kokee olevansa toista sukupuolta mihin itse syntyi mutta en ole varma koenko niin ja se on ayy miksi tätä kirjoitan juuri nyt. En osaa nähdä tulevaisuuttani naisena ja en ole muutenkaan koskaan ymmärtänyt naisellisia asioita. Sen siaan nään selkeän tulevaisuuden miehenä ja sen elämän tahtoisin elääkkin. Ja tämä asia rastaa aikaani ja mielentervwyttäni suuresti. Olen kuullut useasti kun joku on ajatellut olevansa trans pitkänkin aikaa mutta sitten kumonut ajatuksensa ja pelkään että tilanne on kohdallani sama? Olen vasta nyt 7 luokalla alkanut ajatella asiaa tarkemmin mutta vuoden sitä jo päässäni pyörittänyt. Leikin pienempänä tyttöjen leluilla ja pukeuduinnmekkoihin ja hameisiin, nykyään en siihen pystyisi. Välillä riippuu minua puhuttelevasta ihmisestä miten tunnen. Vanhempieni kohdalla on okei jos he sanovat minua tytöksi mutta kun opettajat tai ihmiset joita en tunne tai en pudä heistä sanovat minua tytöksi se ei kuulosta omalta. Onko taustalla vain pelko omien vanhempien reaktiosta??? Tiedän että mitä ikinä kertoisin, he hyväksyisitvät sen mutta tunnen suurta surua ajatusta kohtaan että hylkäisin oman nimeni jonka he aikoinaan valitsi. Ajatusta kuitenkin lohduttaa, että he eivät ole surullisia persoonia ja he varmasti auttaisivat valitsemaan uuden paremman nimen. Minua myös pelottaa myös vähän pienen sisareni reaktio, joka on juuri siinä isässä että hän varmasti katsoisi minua vaan tyhmistyneellä ilmeellä ja naurahtaisi jos kertoisin ajatuksistani. Olen myös miettinyt ”varmuuden varalta” tilanteita jos olisinkin trans! Mikä nimeni olisi? Miten kertoisin äidilleni? Miten kertoisin ystävilleni? Ne on jo mietitty!!! Olisin varmasti onnellisempi jos minua puhuteltaisiin miehenä kuin naisena mutta en tiedä! Olen nii. Vaikeassa tilanteessa etten voi edes nukkua joskus tämän takia! Useat tunnit koulussakin menee ohi korvien kun mietin tälläistä. Inhoan myös nopeita päätöksiä ja olen päättänyt että minun täytyy ajatella lähes samoin vähintään 6 kuukautta ennen kun sanon kellekkään mitäön. Pidin aijemmin kalenteria ja pisin ”harkinta kausi” oli ehkä kaksi kuukautta sitten kuukauden verran ja nyt kysymys nousi uudelleen päähäni. Omasta mielestäni rintani ovat aivan helvetin ällöttävät ja tekisin mitä vaan että saisin ne pois, kerran sain melkein oksennusrefleksin kun katsoin niitä. Lähes kaikki luokklaiset tytöt ajattelevat että haluavat olla muodokkaita ja isorintaisia kun taas minä maksaisin vaikka koko omaisuuteni siitä että nämä parkat silmieni alla pienentyisivät olemattomiin. Olwn aina halunnut olla flat mtta tarkoittaako se mitöön? Tarkoittaako mikään mitään!!???
Mitä sulle kuuluu nykyään? Ois kuva tietää:) Mä tunnen 2 transtyttöä, mutta en oo kaveri, vaan tunnen, koska ne on rinnakkaisluokalla.