Eli sain inspiä tähän heniilöltä rohkelikko mut juu mennään tarinaan
Luku yksi:Tapaaminen
Eräänä sateisena päivänä tyttö nimeltä Linnea oli kirjoittamassa päiväkirjaansa huoneessaan. Linnea oli ihan normi tyttö, mutta hänen vanhemmat Juha ja Ulla vihasivat häntä ja käski tekemään kaikki työt. Linnean kirjoittaminen jäi kesken kun äiti huusi ”NYT ALAS SIELTÄ JA KUAPPAAN! PÄIVÄLLISEEN EI OLE AINEKSIA!” Linnea olisi halunnut sanoa vastaan, mutta tiesi ettei se auta mitään. Linnea pakkasi tärkeimmät tavarat reppuun ja sanoi itselleen ”Nyt minä vapaudun. Nyt minä karkaan.” Linnea otti rahapussin ja lähti sateeseen etsimään paikkaa jossa hän voisi elää onnellistä elämää. Matkalla Linnea tapasi tytön joka alkoi keskustella hänelle.
-Moi! Kuka olet?
-Öö…moi mä oon Linnea entä sä?
-Rosa. Karkasin.
-Niin minäkin.
-Mennään yhdessä salaiseen paikkaan. Seuraa minua.
-Täh? Minne?
-Näet sitten.
Minne Rosa ja Linnea menevät? Se selviää huomenna
Jatkuu…
Tosi kiva tarina. Mutta voisitko tehdä välillä vähän pitempiäkin osia?
Uu ihana tarinan aloitus, odoton innolla seuraavaa osaa!😍🫶🏻
Luku:kaksi
SALAPAIKKA
(Ennen kuin aloitan tarinan niin kerron tämän niille jotka kysyy tai toivovat että voinko tehdä pitempiä osoa niin pidempiä osia tulee. Lyhyemmät osat tulee silloin kun mun puhelin menee kiinni klo 20.40-22.00 eli Ti-to)
Rosa ja Linnea olivat hetken päästä vanhan mökin edessä joka oli keskellä metsää. Linneaa alkoi vähän karmia, mutta uskaltautui astumaan talon kynnyksen yli. Kun Linnea oli Rosan kanssa sisällä heitä vastaan tuli pieni koira. Koira oli pehmeä ja suloinen ”Sen nimi on Nöpö.” Rosa kertoi. Linnea ja Rosa päättivät kertoa toisilleen mikä oli heidän karkaamiseen syy. Rosa aloitti kertomisen ”Asun keskustassa Janin ja Hertan kanssa. He ovat siis adoptoineet minut. He sanovat, että jos haluan jotain niin minun täytyy maksaa siiyä itse ja jos haluan käydä koulua niin sekin minun pitäisi maksaa. No tietenkään minulla ei ole varaa koulunkäyntiin joten minun täytyi opetella kaikki itse. Jani ja Hertta ovat tosi rikkaita. Heillä on monen miljoonan euron talo ja monen tuhannen euron autot eivätkä he silti voi maksaa asioitani. Siksi karkasin.” Linnean tilanne ei ollut kovin erillainen häntä ei vaan oltu adoptoitu ja häntä vihattiin. Linnea kertoi oman tarinansa ja sitten he yrittivät nukkua, koska heitä molempia väsytti ja heillä oli nälkä, mutta ruokaa ei ollut. Linnea nukkui pidempään kuin Rosa ja kun Rosa tuli herättämään häntä hätäisenä sanomalehti kädessä hän säikähti ”Linnea katso! herää! herää! herää! ja katso!” Linnea heräsi ja otti sanomalehden. Hänen ilmeensä oli järkyttynyt.
Mitä lehdessä luki? Se selviää pian.
Jatkuu…
Luku kolme:KUULUTUS
Linnea katsoi sanomalehteä järkyttyneenä kun näki siinä oman kuvansa ja kuvatekstinä ”Tämä tyttö on kadonnut kauppareissullaan. Hänen vanhemmat ovat huolissaan ja epäilevät kidnappausta. Etsinnät on käynnistetty ja jos nöette häntä ilmoittakaa välittömästi poliisille.” Linnea ja Rosa olivat paniikissa, koska jos Linnea löydettäisiin silloin Rosakin löytyisi. Linnean oli pysyteltävä mökissä etteivät poliisit löydä häntä. Jos metsään tultaisiin tutkimaan niin mökki varmasti löytyisi samoin kuin tytötkin. Ruokaakaan ei ollut joten Rosan piti mennä yksin kauppaan ja toivoa ettei Linneaa löydettäisi sillä välin. Rosa osti ruokaa paljon jotta sitä riittäisi tosi pitkäksi aikaa. Linnea oli edelleen peloissaan ja huolissaan, koska hän ei halunnut mennä Ullan ja Juhan luo heidän orjiksi. Rosa ja Linnea söivät ja antoivat Nöpölle ruokaa. Rosa huomasi, että hänen rahapussi oli kadonnut ja hänen piti mennä etsimään sitä. Rosalla kesti kauan ja Linnea huolestui, koska hän ei halunnut, että Rosalla käy jotain. Linnea piti Nöpölle seuraa ja nukkui hetken. Hetken päästä Rosa kuotenkin palasi rahpussi kädessään, mutta Linneaa ei näkynyt missää. Rosa säikähti ja huomasi ettei Nöpökään ole mökissä. Rosa purskahti itkuun sillä hänen ainoat ystävät olivat kateissa.
Mitä Linnealle ja Nöpölle tapahtui? Se selviää myöhemmin.
Jatkuu…
Luku neljä: PALUU
Rosa oli huolissaan eikä tiennyt mitö tehdä. Hän toivoi, ettö vielä joskus näkisi Linnean. Juuri kun hön sitä oli toivonut ovesta tuli sisään joku. Se oli Linnea! Rosa juoksi halaamaan Linneaa ja kysyi missä hön oli ollut. Linnea istui haukkoi henkeä ja aloitti. ”Kun olit menossa wtsimään rahapussiasi niin poliisit tuli paikalle. Lähdin karkuun ja otin Nöpön mukaan, koska hänet olisi voitu ottaa mukaan jos hänet olisi sieltä yksin löydetty. Juoksin ja kiiapesin lähseiseen puuhun missä oli tuuheat oksat. Usko tai älä Nöpö kiipesi perässä. Sieltä tulin alas kun tiesin, ettäpoliisit lähti. Rosa oli helpottunut kuullessaan ettei mitään pahaa tapahtunut. Linnea oli väsynyt pakenemisesta ja Rosa oli väsynyt rahapussin etsinnästä. Linnea ja Rosa menivät nukkumaan ja aamulla lukivat uutisista ”Tytön etsinnät on lopetettu häntä ei ole löydetty mistään” Rosa ja Linnea olivat helpottuneita. He aikoivat vaihtaa nimwt vanhempina ettei heitä tunnisteta. He asuivat yhdessä kauan.
Loppu.
Tää oli nyt tällanen lyhyt tarina joten teenerillaisen tarinan myös.
Byee
Aloitin jo sitä uutta tarinaa ja lähetin sen tänne mutta en jaksa odottaa millon se tulee nii kirjotan tänne sitä ja se jatkuu nyt luvista kaksi
LukU kaksi. HUONO PÄIVÄ
Siis tänään oli maailman hirvein päivä. Kaikki oli koulussa outoa ja mua kiusattiin. Opet oli outoja ja Elli oli kyllä koulussa, mutta se vaan nojas seinään ja katto mun kiusaamista vähän niinkuin jotain leffaa tyyliin kysyin Ellilä mikä on ja se vastaa jotenkin näin ”en mä oikeesti sun kaveri haluu olla. Eikä opetksan susta tykkää. Me vaan esitettiin kaikki opejen takia. Meidän koulussa on muuten sellainen sääntö, että jos on ollu jo päivän täällä nii ei voi enää lähtee. Onneen sulle. Luuseri.” Meinasin purskahtaa itkuun ja menin ihan sairaan nopee vessaan. Kun muut meni tunneille mä menin kotiin. Äiti kyseli miks olin jo nyt kotona nii sanoin vaan, että nyrjäytin nilkan ja sain lähtee aikaisemmin kotiin.
Mulla ei oo muotia kirjottaa tänään enää mun päiväkirjaa joten moikka.
Jatkuu huomenna…
Eli pieni tilanne päivitys tarina jatkuu viikonloppuna
En voi jatkaa tarina aon kiirree