[osa tekstistä poistettu] mä yritin lopettaa mutten pystynyt. silmissä sumenee ja kattoo menee kokoajan kauemmas ja kauemmas, verhot heiluu vaikka ei edes tuule. en tunne rajaa, sitä ei oo, ainakaan enään. haluun vaan pois tästä tunteesta, mutta kaikki ovet on lukossa ja avaimia ei oo.
olikohan tää taaskaan hyvä idea, miksi mä tein taas näin
miksi mua ei oteta tosissaan
mitä mä tein
mitä mä tein
MITÄ MÄ TEIN
Hei Spageli
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi
aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa”
-keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla
keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos asiasi on kiireellinen, suosittelemme olemaan yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111)
tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/. Voit myös kirjoittaa
anonyymisti Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Toivoisin et voisin sanoo sulle jotain mikä sais sut tuntee ittes paremmaks <3
Oot ihana, tsemppii
