Tarinani kiusattuna

Eli mua alettii kiusaa jo 1lkl. Sillon se oli sellasta siedettävää ja ku olin vie sellane rääpäle enkä silleen tajunnu sitä tilannetta. Ja sillon mua kiusattii jo henkisesti ja fyysisesti. Mun oma bestis tiputti mut kiipeily telineestä, muut haukku ja yks jätkä päätti heittää mua kepillä kurkkuu. Mut sitte muutettii ku olin 4lkl. Luulin että oisin saanu uuden alun joten alotin puhtaalta pöydältä vaikka mul oliki jo tapahtunu kaikkee sitä ennen. Ja no sit sain taas osani. Sillon koko mun luokka alko kiusaa mua. Haukku ja töni. Kerroin aikuisille mut ne vaa sano et mun pitää kestää. Ja no 1-4lkl hymyilin tosi paljon mut se mun oikee hymy alko hyytyy ja samalle paikalle tuli se feikki hymy. Sit sain pahan masennuksen ja alipainosuuden. Mun kaverii kiusattii sillo myös ja yritin auttaa sitä ja sain kuulla siitäki et sen kiusaamine oli mun syytä. Se oli mun viimene tippa. Yritin kaikkeni olla ilone ja kestää sitä. Mut jossai menee raja. Eli olin jo sit ollu 6 vuotta kiusattu ja muutettiin taas. Olin menos 7lkl ja kuulin et kui helposti siel saa ystävii jne. Mut ei. Mua alettii taas kiusaa. Mul oli jo nii vaikeet ennestää etten jaksanu enää. Must tuli tosi vihane ja en hymyille enää. Mua kiusas 3 jätkää ja no mul oli 2 ystävää sillo. 1 siel ja toine toises koulus. Ajan mittaa kummatki muutti pois ja ny oon iha yksin. Laitoin sitte meiän wa ryhmäs viestii sille opelle ja muille ja ne kiusaajat joutu puhutteluu ja nykyää ne piilo vittuilee kaikes. Siitä että oon vihane tai surullinen yms.

[Viestiä on muokattu]