Musta tuntuu että oon kokenut lähiaikoina liikaa menetin mulle älyttömän tärkeän ponin joulukuussa päivän ennen mun synttäreitä koko joulu meni pilalle itken siitä vieläkin joka päivä pitkään en vaan pääse yli musta tuntuu etten pysty tehä mitään mutta mut pakotetaan kaikkeen
Oon hyvin pahoillani, että oot kokenut tällasta varsinkin muille näin iloseen ja onnelliseen aikaan. Kun menettää jonkun tärkeen, se jää pitkäksi aikaa sydämeen, eikä siit pääse vaan tostanin yli. Ja se, ett sua pakotetaan tekemään asioita, ei varmasti auta yhtään. Mutta muista kuitenkin, ettei sun oo ihan kaikkea pakko tehdä ja jos joku vähättelee sun surua ne ei ymmärrä sitä, eikä oo kokenu sitä.
Menetys sattuu oikeasti syvältä, varsinkin kun kyse on tärkeästä ponista. Sureminen kertoo sun empaattisuudesta ja siitä, kuinka paljon välität ❤️ Jos susta tuntuu ettet jaksa tehdä mitään, se on tosi ymmärrettävä reaktio. Mutta sun ei pitäisi joutua jaksamaan yksin. Lepo on tärkeää, ja ajan kanssa voi varovasti palata sellaisten asioiden pariin, jotka tuo hyvää mieltä. Onko sulla ketään, jolle voisit kertoa miltä susta oikeasti tuntuu? Ehkä kaverille jutteleminen voisi auttaa..
Suru tulee usein aaltoina, eikä siitä tarvitse päästä yli nopeasti. Sä et oo heikko, kun itket. Päinvastoin se kertoo miten empaattinen sä oot ja miten paljon sä välität. Sä oot menettänyt itsellesi tosi tärkeän voimavaran. Suren itsekin vielä välillä oman lemmikkini kuolemaa.
Toivon, että saat tukea etkä joudu pärjäämään yksin <3
Joku vaan 😮💨 ihan kauheeta😭😱oon ite myös heppatyttö ja rakkaan hevosen/ponin menettäminen on kauheeta ja niin surullista
Itse en ole joutunut tuollaista kokemaan vaikka viime kesänä eräs hevonen tallilta missä käyn kuoli 😥olin mennyt sillä muutaman kerran ja olihan se surullista kuulla siitä 😫tsemppiä sinne ❤️❤️
Jatkatko kuitenkin harrastusta?? Ja onko sul ketään muuta myös rakasta hevosta??
Toivottavasti sun elämä paranee ja pääset yli tästä asiasta❤️❤️❤️😭
Yhdyn edellisiin kirjoittajiin.
Vaikka menetykset sattuvat, ne kuitenkin vahvistavat meitä, ja seuraavan kerran kun menettää jotain tärkeää, niin asian osaa käsitellä paremmin.
Muistan miten kauhealta tuntui kun meidän kissa kuoli, mutta nyt kun mulla on oma kissa (se on 10v), osaan paljon paremmin valmistautua siihen että joku päivä sen elämä päättyy.
Tämä ei ole tarkoitus vähätellä suruasi, päinvastoin. Vaikutti siltä että se poni oli sulle tärkeämpi kuin eläimet yleensä on, ja siksi suret sitä vieläkin (tai ainakin vielä 21.2.).
Tosi harmi myös että synttärisi ja joulusi menivät samalla pilalle, vaikka jälkeenpäin tällä asialla ei varmasti enää tulekaan olemaan merkitystä.
