Tarviin muiden nuorten mielipiteitä mun poikaystävää koskevaan ongelmaan
Siis tilanne on tämä: oon 16 vuotias tyttö joka on seurustellu nyt 3 kk yhen pojan kaa. No, poika on muhun ihan rakastunu ja nii mäki olin siihen aluks mutta oon nyt ihan parin viikon sisään tajunnu että en ehkä ollukkaan rakastunu siihen poikaan vaa siihen mielikuvaan minkä olin siitä itelleni luonu ja siihen tunteeseen ku on rakastettu. (Mä oon siis ekaa kertaa suhteessa) ja nyt en tiiä mitä teen. Poika on tosi kiva ja ihana eikä meidän suhteessa oo mitään vikaa, mutta mietin että onko se epäreilua sille pojalle jos mie en tunne samoin? Ja kun en missään nimessä haluu satuttaa sitä poikaa, nii kumpi satuttaa vähemmän: se että jätän sen sillee ”lempeästi” ja että keskustellaan, vai se että yritän tätä suhdetta vielä? Samaan aikaan on paine siitä että meni tosi pitkään ennen kun kerroin vanhemmilleni koko suhteesta ja jos nyt eroamme niin ajattelevat no ne että olen vastuuton? Ja entä jos nyt saan koulussa h*oran maineen? Ja ku mulla ei oo hirveesti kavereita nii nyt oon vihdoin poikkikseni kautta alkanut tutustua ihmisiin mikä on hyvä juttu. Mutta samaan aikaan ahdistaa ajatus siitä, että olen suhteessa josta haluan pois. Välillä meillä menee tosi hyvin mutta välillä oon tosi ahdistunut enkä oikeesti tiiä mitä teen :/
Selitys saatto olla vähä sekava mutta oisin silti tosi tosi kiitollinen jos joku vastais mulle!
Itellä oli samankaltanen tilanne viime vuonna. Alettii seurustelee kesäkuun lopulla ja jo elokuun alussa tajusin tilantee olevan, etten oikeastaan pojasta enää kauheasti tykänny. Koko syksyn feikkasin tunteita häntä kohtaan, vaikka oli meillä välillä tosi kivaakin yhessä. Kuitenkin joulukuussa meidän juttu oli aika kuollu ja totesin tilanteen olevan jo ihan liian ahistava. Päädyttiin lopulta eroamaan.
Näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt uskaltaa aiemmin ottaa asia puheeksi ja näin välttää tietynlainen ahistus. Se satuttaa toista vaan enemmän, jos toinen suhteessa esittää. Ja mitä vanhempiin tulee, nii ei ne sua varmasti tuomitse. Ja jos tuomitsee, niin anna tuomita! Toi on kokonaan sun oma juttu ja saat päättää ite omista suhteista : )
Moi! Aika haastava tilanne. Itse en ole koskaan seurustellut, joten sanon nyt vain mitä rehellisesti ajattelen. Minä varmaan miettisin vielä hetken rauhassa, ja jos vielä tuntuu, että haluat erota, eroa. Tajuan kuitenkin, ettei asia varmaan ole noin selkeä, joten ehkä keskusteleminen koulupsykologin kanssa auttaisi? Tsemppiä 💗💗
En oo seurustellut, mutta sanoisin että eroa jos vaan mitenkään pystyt, koska se satuttaa sitä henkilöä paljon pahemmin jos esität. Ja jos on jotain huolia vanhemmista niin, jos ne oikeesti alkaa sua tuomitsemaan niin kerro tilanne riippumatta ymmärtääkö ne vai ei
Moikka! Mä oon ollu samanlaisessa tilanteessa. Olin tämän henkilön kanssa yli vuoden yhdessä mutta jo puolen vuoden jälkeen alkoi tuntua siltä ettei minulla enään ollut samanlaisia tunteita kumppaniani kohtaan. En kuitenkaan halunnut loukata hänen tunteitaan ja valehtelin itselleni olevani iloinen suhteessa josta oikeasti halusin pois. Loppujenlopuksi en pystynyt enään ja jouduin jättämään hänet. Sen jälkeen olin vihainen itselleni toisen kivun aiheuttamisesta mutta eniten kadun sitä etten tehnyt sitä aiemmin. Eron jälkeen tuntui kuin kahleet olisi pudonnut pois. Se oli vapauttavaa ja nyt voin olla onnellinen.
Kiitos vastauksista! :) Päätin jutella poikkikseni kaa ja saatiin asiat puhuttuu läpi. Se oli tosi ymmärtäväinen ja oli huomannu sen ettei mulla ollu hyvä olla. Päätettiin pitää nyt aluks vaa taukoa ja miettiä sitten uuelleen. Oli kuitenkin puhe että vaikka tää nyt päättyisi eroon nii pysytään kavereina ja toistemme tukena, koska molemmat kuitenkin välittää toisistasa. Ja sain asian puhuttua myös vanhempieni kanssa, ja molemmat oli ihanan ymmärtäväisiä ja ihania kun tukivat mua <3
Kannatta kuule vielä seurustella sen pojan kaa. Ehkä alat ajan mittaa rakastumaan siihen. Ja jos ei niin käy, niin voit sitten jonkun kuukauden päästä erota jos haluat. ✨😘😄
Heippa! Jos sua hirveesti häiritsee sun tunteet, kannattaa ottaa aihe keskusteltavaks sun poikaystävän kaa :) on paljon helpompaa avautua asioista ja keskustella yhdessä, kuin vain pietellä sitä itsellään ja ihmetellä, että mitäs sitä pitäs tehä. Toivottavasti uskallat kertoa ja jutella sen kaa ja et saatte asian selvitettyy <33 Muista että mitä ikinä sit teetki, se ei oo sun tai sen syytä!! Ja vaikka sille tulis paska mieli siitä, se ei oo sun vika, et sust tuntuu tollaselt :( Mut kuten sanoin, nii kannattaa vaa rohkeesti puhuu sen kaa mieleenpainuvist jutuist <3 tsemppii!! ♥