moikka ! oon 16vuotias tyttö. Mua on alkanut pelottaa oma itseni, mulla todettiin masennus noin kuukausi sitten, sen jälkeen oon valehdellut monta kertaa ihan hulluista asioista ja heitttänyt vitsiä jostain semmosista asioista mistä ei todellakaan kannattais eikä sais. Ja oon mhös fantasioinut ihan kauheasti yhdesta pojasta ja sekin nolottaa. Mua ahdistaa elää, en jaksa enää. Mitä teen ? Ja muutenkin ihan koko elämäntyyli vaihtunut masennuksen myötä, en nauti asioista niin kuin tavallisesti, en pysty kotona puhumaan peloista tai mistään mun vanhemmille. Se asia tuntuu vaan niin ylivoimasen pelottavalta. Tarviin apua ijan okeasti!
Heissan!
Tuli oikeasti paha olo sun puolestas sillä masennus ja ahdistus on inhottava asia josta en haluaisi kenenkään kärsivän.
Et kertonut viestissäsi että käytkö minkäänlaisella psykologilla tai muulla ammattilaisella juttelemassa ja purkamassa pahaa oloa? Jos et niin olisiko mahdollista harkita asiaa? Mun yksi kaverini on vähän samankaltaisessa tilanteessa ja hän on saanut ihan uskomattoman paljon apua psykologilta.
Ne ei ala vaan urkkimaan kaikkea sun elämästäsi vaan tutustut siihen ja se suhun, ja juttelette normaaleista asioista ja voit kertoa että mikä jossain mietityttää tai pelottaa. Jos joku psykologi ei tunnu kivalta niin sen luona ei oo pakko käydä, yleensä on vaihtoehto että psykologin voi vaihtaa jos siitä ei ole muuten apua.
Masennus on inhottava tauti ja siitä ei tosiaan parannuta yhtäkkiä vaan toipuminen ja paraneminen kestää jonkin aikaa. Heti ei siis tule täysin pirteä ja energinen olo vaan siitä kuntoudutaan, vähän kun vaikka jalkaleikkauksesta, ei heti pääse potkimaan palloa tai juoksemaan kentälle.
Ahdistus ja muut tuntemukset on siis siinä mielessä ”normaaleja” mutta niistä olisi hyvä päästä puhumaan, terveydenhoitajalle, kaverille tai vanhemmille puhuminen voi vaikuttaa aluksi tosi pelottavalta, mutta ihaninta siinä on ettet sä kuole tai vahingoitu siinä, se avaa sen sijaan ovia paranemiseen!
Jos et pysty kasvokkain juttelemaan niin voisitko kirjoittaa heille kirjeen tai vaikka tulostaa tämän viestisi ja antaa sen jollekin luotettavalle henkilölle luettavaksi?
Vaikutat kuitenkin rohkealle ja älykkäälle ihmiselle ja kaikkia meitä pelottaa, toisten mielestä ehkä jopa ihan tyhmätkin asiat ja voin sanoa ettet ole ainoa joka pelkää puhumista, mäkin oon sellainen välillä, mutta kun ottaa yhden askeleen niin alkaa vähitellen tajuamaan että ei se olekkaan niin pelottavaa ja uskaltaa ottaa aina,enemmän askeleita eteenpäin!
Jos sulla on sellaisia asioita mistä haluat jutella yksityisesti luotettavan aikuisen kanssa anonyymisti ja esim. psykologia ei välttämättä ole, kannattaa käyttää myös MLL:n kirje-, chat- ja puhelinpalveluita!
Niissä on välillä ruuhkaa mutta ei kannata parista kerrasta vielä luovuttaa! :)
Paljon paljon siunausta ja tsemppiä! Tilanteesi ei kuulosta eikä ole yhtään toivottoman kuuloinen vaan siitä pääsee kyllä pois kun etsii ja saa apua! Googlaamalla löytyy myös varmasti erilaisia sivustoja ja foorumeita missä löytyy vertaistukea antavia samanikäisiä ihmisiä.
Hyvää syksyä!
