Oon melko vasta täyttänyt 13 vuotta. Oon myöskin tyttö ja koulussa menee hyvin. Nyt kun meen yläasteelle, satuin saamaan tosi huonon luokan. Tuun yleensä toimeen ihmisten kanssa, mutta silloin tökkii jos ihminen vähättelee minua ja ei halua edes yrittää olla kanssani. Minua on päiväkodista asti pidetty typeränä ja nörttinä. Varsinkin pari tyyppiä koulussa aina vähättelevät minua. Koulussa olen myös hikke, ja se johtuu siitä että minulla ei ole kavereita ja pärjään koulu aineissa hyvin. Ja sehän tarkoittaa että minut liimataan muihin hikkeihin ja nörtteihin joiden kanssa en tule toimeen koska juttumme eivät sovi yhteen.
Luulin että ylä-asteelle mennessä voisin olla hieman halutumpi kaveriporukkoihin mutta kappas vaan, jouduin samalle luokalle nörttien ja vähättelijöiden kanssa.
Sitten toinen asia. Mun paino… Oon just ja just 150cm pitkä ja paina [osa tekstistä poistettu] Muilla on lättänä maha, mutta mulla on vaan tollaset kaks muhkuraa. En jaksa ja haluisin niin kovasti laihtua. Ja tiedän että se on niin sanotusti väärin koska olen vasta 13, mutta en halua olla lihava. [osa tekstistä poistettu]
Olen myös miettinyt että aloittaisin liikunta harrastuksen. Mutta en halua koska pelkään että en pärjää, ole hyvä ja että muut kiusaisivat minua.
Kiitos jos edes joku vastaa. Oon masentunu muutenki vaikka mistä ja ois helpompi jos kuolisin…
Hah. Arvasin ettei kukaan jaksa vaivautua vastaamaan… Ehkä mun pitäis vaan antaa olla. Ja eihän ne mitään vähätteliöitä oo, ne tietää että oon niitä huonompi ja sanoo sen ääneen niinku pitäski.
Luokan vaihto onnistuu yleensä kouluissa ja liikunta jos epäilyttää niin alota ihan kotona vaikka ihan lihaskunnot:) netistä löytyy erillaisia haasteitakin jos ei o varma mitä tehdä…se kohentaa mielialaa ja auttaa masennukseen..ssori kun kun en osaa kauheen hyvin neuvoo mut yritin ainakin :DD
Sun pitää vaan yrittää pärjätä ylä-asteella. Jotkut ihmiset vaan on tuollasia mut sehän voi johtua vaik kateudesta. Mäkin meen ny ysille ja luokka on ihan hirveä. Nii kannattaa vaa keskittyä siihen koulunkäyntiin ja ettiä frendei vaikka rinnakkaisluokilta(?)
Ja sori, karu totuus on se että ylä-asteella on tosi lapsellista porukkaa jotka saattaa aikuistua vasta lukiossa. Niitä pitää vaan oppia sietämään. :|
Ei kannata verrata omaa kroppaa muiden kroppaan. Ja jos haluat laihtua nii syö säännöllisesti ja terveellisesti ja liiku säännöllisesti.
Kannattaa alottaa joku harrastus. Itekki alotin vajaa neljä vuotta sitten cheerleadingin jossa en alussa pärjänny ollenkaan. Mut heti vaan ei voi onnistua. Ja jos alottaa joukkuelajin nii huomaa että team sticks together. Ja urheilussa kehittyy ajan myötä.
Ei kannata edes ajatella itsemurhaa. Eihän se auta, aiheuttaisit vaan perheelles surua.
Voit anoa rehtorilta, jos saisit vaihtaa luokkaa, johonkin kivempaan, jossa on kivempia ihmisiä. Meillä Se ainakin onnistui. Voit sanoa, ettei sinulla ole yhtään kavereita tällä luokalla ja että sen takia haluaisit vaihtaa. Uudelta luokalta voit saada jopa kavereita!
Samaistun kanssasi siinä, että myös minä sain ’huonon luokan’ 7lk.n alussa, mutta minulla oli kaverit sillä luokalla, joten jäin. Olen myös paha hikke ja minua aina siitä muistutetaan, mutta vastaan siihen olan kohautuksella ja naurahduksella: ”olen vain lahjakas”. Yritä säkin, Se ns. servaa valittajat ;)
Toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä! Kivaa loppukesää!
Unohdin vielä mainita siitä liikuntapuolesta;
Minusta olisi hyvä idea aloittaa liikuntaharrastus.
Esim. tanssiryhmissä (vaikkapa kaupungin ryhmät) ei tarvitse olla hyvä aloittaessaan, mutta sitten vuoden päästä huomaa, kuinka paljon on kehittynyt!
Tanssiessa (tai muussa liikunnassa) mahdolliset liikakilotkin kuluvat ilman mitään sen kummempia laihdutuksia!
Ton ikäsenä ei kannata laihduttaa koska kasvat vielä pituutta jonkin verran. Aina voi kysyä rehtorilta voisiko luokkaa vaihtaa jolloin sua ei enää kiusattais. Urheilun alottaminen on hyvä idea sielä voit saada kavereita ja itseluottamus vaan kasvaa.
No, mulla on jokseenkin helppo vastaus tähän.
1) selitä rehtorille syy, minkä takia haluaisitvaihtaa luokkaa. Jos olet TODELLA syrjitty ja väheksytty a.ka: KIUSATTU tulevalla luokallasi, on sinulla tietenkin oikeus vaihtaa se.
2) jos ei oikein onnistu voisit yrittää tulla toimeen heidän kanssaan edes sillä professionaalilla työpaikka tasolla ja jättää heidät täysin omaan arvoonsa.
Ja tosta lihavuudesta..
No, jokaisella taitaa olla se paikka kehossa, johon ei nyt ole tyytyväinen. Ja ei kai painon pudottamisessa ole mitään pahaa, kun syy on järkevä ja metodit menee kohdilleen. Liikunta ja vanhempien sekä terveyden hoitajan kanssa suunnittelema ruokavalio tai sitten se normaali ’ei karkkia tai sipsejä ja limsaa’ kuuri.
Eikä sitä tarvitse harrastaa valvottua liikuntaa, kengät jalkaan ja ulos hyppelemään. Tai jos sattuu löytymään trampoliini, tai vierestä järvi tai uimahalli, vanhempasi voivat varmasti laittaa hieman liikuntaharrastukseen, tai voi mennä järveen vain uimaan rannan mukaisesti muutamaksitunniksi. Bussin sijaan voisi käyttää pyörää ja ehkä kerätä rohkeutta ja aloittaa ei niin vakava harrastus jossaki tyriminen haittaa. Tai joogaa.., mahdollisuuksia on monia myös vaikkei haluaisi harrastaa muiden kanssa.
Moi! Ensiksi sanon oman mielipiteeni/kokemukseni tuosta luokkajaosta. Eli meidän koulussa ainakin pystyy olemaan muiden luokkalaisten kanssa välitunneilla. Jouduin itsekkin kun menin seiskalle niin pääsin vain yhden tuntemani tytön kanssa samalle luokalle ja kaikki muut pääsivät samalle, mutta vietän välitunteja heidän muiden kanssa ja ei se paljon minua haittaa koska olen vain eri tunneilla kuin he ja välitunneilla ja ruokailussa saan taas olla heidän kanssa. Ja nyt kun menen kasille tulee valinnaisaineet niin voin päästä heidän kanssa samoille tunneille ja niin. Eli voit viettää aikaa välitunneilla ja ruokailussa vanhojen kavereidesi kanssa. Ja koitappa vaikka tutustua uusiin luokkalaisiisi, niin minäkin tein. Yhdestä uudesta luokkalaisestani olin kuullut paljon kaikkea että se ei ole mikään kivoin tai niin ja kun tutustuin häneen hän oli mielestäni tosi mukava! Selitys oli nyt vähän sekava mutta toivottavasti ymmärsit.
Ja nyt se paino asia. Jos et halua aloittaa liikunta harrastusta voit kotona tehdä vatsalihaksia sun muita ja käydä lenkillä (kävelylenkkikin riittä jos ei jaksa juosta) ja jättää herkut vain lauantaiksi tai jättää vaikka kuukaudeksi pois. Tämäkin voi auttaa (en tarkoita tällä pelkkää viimeistä lausetta). Mutta voit kysyä myös terveydenhoitajalta vinkkejä jos oikeasti olet ylipainoinen. Mutta se on ihan normaalia että mahasta saa jotai otettua sormien väliin. Minun mielestäni on parempi että on vähän pyöreämpi (ei ylipainoinen) kuin langan laiha. Ja laihduttamiseen voi jäädä koukkuun tässä iässä.
Toivottavasti tämä edes hieman auttoi. :)
Mro mä oon 14v mulkin menee koulus ihan hyvin tytöks mä tiedän miltä tuntuu kun haukutaan mä kannustaisin sua harrastaan jotain liikuntaa niin sit ne kiusaajat näkee että sä oot hyvä jos pystyt puhu jollekkin läheiselle joka kuuntelee sua niin kun mä oon tehny vaikka se ei oo vielä johtanu mihinkään -.-
Hei, eihän sulla oo ollu ees vielä koulu, tai no sillo kun saat tän niin on jo varmaan kyllä alkanu, mut kavereiden saaminen saattaa kestää, esim. tutustuu eri tunneilla eri ihmisiin, et ei kannata huolestuu vielä. ja noh ite en voi kyllä sanoo mitään tuoho paino pittus suhde juttuun, (paino poistettu tekstistä) koska voisin sanoa vaikka mitä, mut yleensä se lähtee vasta oman pään sisältä tuo kehon arvostus, ja 17- vuotias kun olen ja lukiossa, muistan kuinka epävarma ja muuta olin yläaste aikoina, etenkin seiska ja kasiluokan ajan, häpesin kehoani sun muuta, joten ymmärrän kyllä täydellisesti. liikuntaharrastuksesta sitä että rohkeasti vain aloittamaan, kaduttaa kuiteski jos ei aloita. aina ei tarvitse olla kaikessa paras, ja tietysti alussa ei osaa niin hyvin koska ei oo aikaisemmin semmoista lajia harrastanut :) okei,ei varmaan ollu just ollenkaan apua surkea nauvoja kun olen, mutta kyllä se siitä yläasteaika on yleensä aikalailla perseestä, kun joutuu identiteetin ja itsetunto-ongelmien kanssa kamppailemaan samalla kuin kaikki muutkin ja jotkut purkaa senmuihin esimerkiksi pissistelemällä ja kiusaamalla. tsemppiä!<3
Hei, eihän sulla oo ollu ees vielä koulu, tai no sillo kun saat tän niin on jo varmaan kyllä alkanu, mut kavereiden saaminen saattaa kestää, esim. tutustuu eri tunneilla eri ihmisiin, et ei kannata huolestuu vielä. ja noh ite en voi kyllä sanoo mitään tuoho paino pittus suhde juttuun, (paino poistettu tekstistä) koska voisin sanoa vaikka mitä, mut yleensä se lähtee vasta oman pään sisältä tuo kehon arvostus, ja 17- vuotias kun olen ja lukiossa, muistan kuinka epävarma ja muuta olin yläaste aikoina, etenkin seiska ja kasiluokan ajan, häpesin kehoani sun muuta, joten ymmärrän kyllä täydellisesti. liikuntaharrastuksesta sitä että rohkeasti vain aloittamaan, kaduttaa kuiteski jos ei aloita. aina ei tarvitse olla kaikessa paras, ja tietysti alussa ei osaa niin hyvin koska ei oo aikaisemmin semmoista lajia harrastanut :) okei,ei varmaan ollu just ollenkaan apua surkea nauvoja kun olen, mutta kyllä se siitä yläasteaika on yleensä aikalailla perseestä, kun joutuu identiteetin ja itsetunto-ongelmien kanssa kamppailemaan samalla kuin kaikki muutkin ja jotkut purkaa senmuihin esimerkiksi pissistelemällä ja kiusaamalla. tsemppiä!<3
Hei! Olen itse menossa lukioon. Sairastuin viidennellä luokalla masennukseen, joka sitten paheni hiljalleen, ja seitsemännellä luokalla se oli vakavaa. Jouduin osastolle. Parannuin, hitaasti, mutta kuitenkin. Tiedän siis mistä puhun.
Ihan ekana voisin sanoa, että yläkoulussa ollaan paljon enemmän rinnakkaisluokkien kanssa tekemisissä, kuin alakoulussa. Kunhan tulee jotenkin toimeen luokkansa kanssa, pärjää. Jos joku kiusaa tai vähättelee sinua, tiedät olevasi hänen yläpuolellaan. Sellainen ihminen ei ansaitse olla kaverisi, sellaisista ei tarvitse välittää.
On tosi hyvä, että pärjäät koulussa, koska yläkoulussa on myös vaikeampaa. Olin itse ennen kuin masennukseni vakavoitui, todella hyvä koulussa. Jotkut sanoivat hikeksi. Silloin se tuntui kamalalta. Nykyään tiedän, että he olivat vain kateellisia. Ja kas kummaa, samat ihmiset eivät päässeet lukioon. Hyvää koulumenestystä ei siis ikinä tarvitse hävetä, vaikka kuka haukkuisi.
Tiedän, ettei kaikkien ihmisten kanssa tule toimeen, mutta sinun kannattaisi kuitenkin yrittää antaa luokkalaisillesi mahdollisuus. Juu juu, kliseistä, mutta kannattaa kuitenkin yrittää.
Oma nykyinen paras ystäväni oli alakoulussa ihminen, josta en pitänyt. Olin ennakkoluuloinen, ja niin oli hänkin. Tuomitsimme toisemme sen perusteella, mitä olimme toisistamme kuulleet. Loppujen lopuksi seiskalla kummankin entiset kaverit olivat muissa kouluissa, ja hän oli varsinkin parantumisvaiheessani suurena tukena. Tutustuimme paremmin, ja huomasimme tulevamme tosi hyvin juttuun, ja sitä on kestänyt tähän päivään saakka.
Jos kuitenkaan et löydä koulusta ketään mukavaa, netin kautta voi tutustua myös, maalaisjärkeä käyttäen.
En tiedä painoasi, sivusto on poistanut sen, joten en osaa sanoa siihen mitään. Netistä kuitenkin löytää lasten ja nuorten painoindeksilaskureita, jotka _antavat suuntaa_ siitä, onko normaalipainoinen.
Tiedän tuon tunteen, enkä itse ikinä halunnut harrastaa mitään. Inhosin sitä, että minua komenneltiin, enkä halunnut liikuntaharrastusta juuri sen takia, että pelkäsin muiden mielipiteitä. Jossain vaiheessa vanhempani pakottivat minut harrastamaan uintia. Vihasin sitä. Lisäksi kaikki muut ryhmässäni olivat urheilullisia, hoikkia ja kauniita. Lopetin uinnin kun pääsin/jouduin osastolle.
Lenkkeillä kannattaa, tai pyöräillä. Monissa kaupungeissa on ns. ulkokuntosalit, joita kannattaa hyödyntää.
Terveellinen ruokavalio on myös hyvä.
Hyvää itsetuntoa ei kuitenkaan kannata hankkia laihtumisen kautta. Se ei onnistu. Ensin kannattaa vaihtaa ruokatottumuksia -Ei vähentää määriä, vaan vaihtaa ruokaa- ja hankkia itselleen hyvä itsetunto. Miettiä joka päivä asioita itsessään, joista pitää. Netti on täynnä Body positivity-postauksia. Siinä vaiheessa ruveta liikkumaan vähän enemmän, mutta ei ajatella sitä laihtumisena, vaan terveinä elämäntapoina,
Voi tuntua, että olisi helpompaa kuolla, mutta loppujen lopuksi ainakin perheesi rakastaa sinua. Jos vain mahdollista, suosittelen lemmikin hankkimista. Se on aina tukena ja turvana. Ystävä silloinkin kun kukaan muu ei välitä. Tietenkin vain jos sitä hoitaa hyvin.
Tukea, ja onnellista elämää<3
Hei! Olen itse menossa lukioon. Sairastuin viidennellä luokalla masennukseen, joka sitten paheni hiljalleen, ja seitsemännellä luokalla se oli vakavaa. Jouduin osastolle. Parannuin, hitaasti, mutta kuitenkin. Tiedän siis mistä puhun.
Ihan ekana voisin sanoa, että yläkoulussa ollaan paljon enemmän rinnakkaisluokkien kanssa tekemisissä, kuin alakoulussa. Kunhan tulee jotenkin toimeen luokkansa kanssa, pärjää. Jos joku kiusaa tai vähättelee sinua, tiedät olevasi hänen yläpuolellaan. Sellainen ihminen ei ansaitse olla kaverisi, sellaisista ei tarvitse välittää.
On tosi hyvä, että pärjäät koulussa, koska yläkoulussa on myös vaikeampaa. Olin itse ennen kuin masennukseni vakavoitui, todella hyvä koulussa. Jotkut sanoivat hikeksi. Silloin se tuntui kamalalta. Nykyään tiedän, että he olivat vain kateellisia. Ja kas kummaa, samat ihmiset eivät päässeet lukioon. Hyvää koulumenestystä ei siis ikinä tarvitse hävetä, vaikka kuka haukkuisi.
Tiedän, ettei kaikkien ihmisten kanssa tule toimeen, mutta sinun kannattaisi kuitenkin yrittää antaa luokkalaisillesi mahdollisuus. Juu juu, kliseistä, mutta kannattaa kuitenkin yrittää.
Oma nykyinen paras ystäväni oli alakoulussa ihminen, josta en pitänyt. Olin ennakkoluuloinen, ja niin oli hänkin. Tuomitsimme toisemme sen perusteella, mitä olimme toisistamme kuulleet. Loppujen lopuksi seiskalla kummankin entiset kaverit olivat muissa kouluissa, ja hän oli varsinkin parantumisvaiheessani suurena tukena. Tutustuimme paremmin, ja huomasimme tulevamme tosi hyvin juttuun, ja sitä on kestänyt tähän päivään saakka.
Jos kuitenkaan et löydä koulusta ketään mukavaa, netin kautta voi tutustua myös, maalaisjärkeä käyttäen.
En tiedä painoasi, sivusto on poistanut sen, joten en osaa sanoa siihen mitään. Netistä kuitenkin löytää lasten ja nuorten painoindeksilaskureita, jotka _antavat suuntaa_ siitä, onko normaalipainoinen.
Tiedän tuon tunteen, enkä itse ikinä halunnut harrastaa mitään. Inhosin sitä, että minua komenneltiin, enkä halunnut liikuntaharrastusta juuri sen takia, että pelkäsin muiden mielipiteitä. Jossain vaiheessa vanhempani pakottivat minut harrastamaan uintia. Vihasin sitä. Lisäksi kaikki muut ryhmässäni olivat urheilullisia, hoikkia ja kauniita. Lopetin uinnin kun pääsin/jouduin osastolle.
Lenkkeillä kannattaa, tai pyöräillä. Monissa kaupungeissa on ns. ulkokuntosalit, joita kannattaa hyödyntää.
Terveellinen ruokavalio on myös hyvä.
Hyvää itsetuntoa ei kuitenkaan kannata hankkia laihtumisen kautta. Se ei onnistu. Ensin kannattaa vaihtaa ruokatottumuksia -Ei vähentää määriä, vaan vaihtaa ruokaa- ja hankkia itselleen hyvä itsetunto. Miettiä joka päivä asioita itsessään, joista pitää. Netti on täynnä Body positivity-postauksia. Siinä vaiheessa ruveta liikkumaan vähän enemmän, mutta ei ajatella sitä laihtumisena, vaan terveinä elämäntapoina,
Voi tuntua, että olisi helpompaa kuolla, mutta loppujen lopuksi ainakin perheesi rakastaa sinua. Jos vain mahdollista, suosittelen lemmikin hankkimista. Se on aina tukena ja turvana. Ystävä silloinkin kun kukaan muu ei välitä. Tietenkin vain jos sitä hoitaa hyvin.
Tukea, ja onnellista elämää<3
Rohkeasti vain ei sun tarvitse muiden mielipiteistä välittää. Muakin kiusatiin ärrä- viasta ja opin ärrän vasta nyt seiska luokalla. Voit vaikka puhua kiusaamisesta opettajalle, vanhemmille ta koulukuraatorille.