Tarvisin apua….(?)

Hei… En tiedä kuinka sanoisin tämän tai edes saisin kaiken sanottua… Mutta yritän nyt kuitenkin.. Pahoitelen jos tämä vaikuttaa sekavalta, sillä minulla ei ole mitään suunnitelmaa, miten aikoisin kirjoittaa.. Okei.. Mä oon 16v tyttö, täytän 17.. Ja no mua on kiusattu ala-asteel.. Haukkumista,syrjimistä,seläntakanapuhumista… Jne.. Sinnittelin ala-asteen ja ylä asteelle tultaessa ajattelin että kaikki muuttus paremmaks.. En mä tiedä, mitä mä luulin.. Ihan ku ne ois voinu ’kasvaa’ ylä-asteelle tultaessa.. No olin ylä asteella hetken ala aste tyyppien seurassa.. Mutta koska kiusaaminen jatkui, päätin ottaa heihin etäisyyttä sain kavereikseni 3 tyttöä.. Jotka vaikuttivat aluksi ihan kivoilta. Mutta paljastuivat lopulta samanlaisiksi, kuin ala-asteen kiusaajat…

No jaa.. Tossa jotain pohja tietoo… Joskus kasi luokalla koulu alko tuntuu ylivoimaselta.. Tai siis emt. Sain ihan hyvii numeroita ja sillee mut mikää ei enää kiinnostannu, ja kouluun meno tuntu jotenkii ylivoimaselta.. En mä tiiä.. Ja mä aloin valehella ihmisille, lähes aina, jos jotain kysyttii.. Ja aina joka toinen viikko, yritin kotona esittää sairasta, ettei tarvis mennä kouluu…

No.. Mä oon nyt siis lukion ekal.. Eli ehkä jo liian vanha kirjottaa tänne.. Mut kuiteskii.. No mul ei oo edelleenkään ystäviä, ja koulu ei kiinnosta enää pätkääkään.. Mä saan nykyään kutosii. Tiiän kyl sen jutun et lukios numerot tippuu aluks.. Joo ne tippuu, mut mä luulen et tää on jotaa muutakii.. Tai en tiiä.. Mul on lähes aina läksyt tekemättä.. Ei mua kiinnosta mikää… En mä tiiä kuvittelenks mä vaa mut must tuntuu et äiti huutaa mulle paljon enemmän.. Itse asiassa opettajatki huutaa, koska mulle on liian ylivoimasta löytää paria/ryhmää pari ja ryhmä tehtävissä. Ei mua enää kiusata.. Kukaa ei kuitenkaa ees huomaa mua..

No mul on koko ajan kuitenki pahempi fiilis ku ikinä. Mä itken joka ilta itseni uneen.. Joskus melkein itken kedkellä päivääki.. En mä tiiä miks on vaa niin paha olo.. Mul todettii lukion alussa vaikee lukihäiriö, ja mukoplasma.. Olen siis urheilija.. Kai? Mut ne… En mä tiiä.. Mun äiti on jotenki huolissaa munterveydest ja näin.. Mut ei mua kiinnosta… Siis ihan sama.. Ja kuukausi sitte mul todettii myös sydän tulehus.. En kyl tiiä mikä se on.. Äitin puheist oon saanu käsityksen, et jos syke nousee liikaa mun sydän pettää ja mä koulen.. Mut en mä ihan kaikkee usko.. Ja toi on menee jo vähä yli.. No tossa luulis olevan syy mun pahaaoloo.. Mut ei oo.. Musta vaa tuntuu siltä.. Siis jotenki emt. Mä vaa tiiän et mun paha olo ei johu noista sairauksista..

No jaa.. Mitä sitte vaikka [osa tekstistä poistettu]

Mun on tosi vaikee puhuu kellekkää.. Terkkarin tarkastukses olin sillee et voin ihan loistavasti ja rakastan kouluu, mul on tosi paljon kavereita… En mä pysty puhuu mun vanhemmillekaa.. Mä yritin ylä asteel mut ne ei halun uskoo.. Ne alko vaa vähättelee ja huutaa.. En mä tiiä miks mä tänne kirjotin, koska en ole ikinä kertonut tätä kellekkään… Mut en kyllä tiiä tajuuks täst mitää.. Toivottavasti ymmärsitte ees jotaa.. Tää on aika sekava, niinku mun ajatukset nykyää.. Mun pää ei vaa enää kestä.. On myös paljon muita asioita, mitkä painaa mun mieltä, mut en enää jaksa kertoo enempää, ja kai tästä pää-idean jo tajuu? vastatkaa joku… (?)