Täytyykö kiusaamista kestää ikuisesti??
Onko yhteiskuntamme pelkkää kiusaamista, vai loppuuko tää ikinä? Mua on kiusattu nyt kohta 10 vuotta koulussa (eli siis ihan ekalta lähtien)ja pienenä mun isosiskot kiusas mua kotona. Pihoilla oli aina joku kiusaaja, ja eskarissakaan en saanu olla rauhassa. Jopa mun omat naapurit kiusas mua huutamalla ja uhkailemalla.
Kaikki mun seurustelusuhteet on ollu sitä et se kumppani on kiusannut mua jossain kulissien takana, vaikka ulkopuolelle asiaa ei oo tuotu ilmi. Mua kiusattaan kaikkialla. En saa olla ikinä rauhassa. Bussissa mua osotellaan, kadulla mulle näytetää keskisormee ja huudellaan. Kotiin sisaret tuo kavereita jotka kiusaa. Kaikki kiusaa. Mä alan oleen jo oikeesti ihan väsynyt, kun pitää kokoajan olla varuillaan. Mulle jopa opettajat välillä naureskelee, ihanku olisin joku säälittävä luuseri.
Oon ollu uuvuksissa jo pitkään. Joskus oon ollu nii uuvuksissa etten oo ollu varuillani, eli oon laskenut tän muurin alas. Heti sitten on tultu kiusaamaan, ja yleensä vielä aika pahasti. Ja sillon se sattuu vielä enemmän, ku ei oo sitä muurii edessä.
Mua kiusattiin jopa psykologien luona. En saanu ääntäni kuuluviin, mua tunnuttii vähäteltävän ja mua ei ymmärretty. Lisäksi mulle tehtiin esim niin, että asiat mitkä kielsin kertomasta eteenpäi, kerrottii mun selän takana. En edes luota siksi psykologeihin.
Itken joka ilta ahdistusta ja ihmispelkoa, ja sitä ettei mulla oo ikinä kavereita jotka ei kiusaa. Nytkin mun eräs kaverini haukkuu mua jatkuvasti lihavaksi eri kiertoilmaisuin. Ja rumaksi, ja hänestä mun iho on huono jne jne. Koulussa musta puhutaan hirveesti kuin kamala oon, ja elehditään tietyllä tavalla kun meen ohi.
En uskalla enää kertoo tätä kellekkään, koska heti soitetaan psykologit paikalle ja joudun johki suljettuun osastoon (JA TIEDÄN SEN) joten en haluu enää puhua. Itken yksin [osa tekstistä poistettu] Pitäiskö mun luovuttaa, vai oisko mahdollisuus että saan joskus olla rauhassa, enkä aina ois se silmätikku?
:(
Moi.
Älä missään nimessä luovuta! Sulla on todellakin mahdollisuus olla vielä rauhassa. Kuulostaa todella pahalta, ettei kukaan ole puuttunut kiusaamiseesi. Tietääkö kukaan koulun henkilöstöstä, mitä sinulle on tehty? Kannattaa pitää listaa siitä, miten, milloin ja ketkä sinua kiusaavat ja mitä he tekevät. Se on vahvaa todistusaineistoa, kun kiusaamista käsitellään. Vaikka sanoit, ettet uskalla kertoa kiusaamisestasi, rohkaisen silti että kertoisit. Eihän sinun tarvitse kertoa muusta kuin siitä, että sinua kiusataan – ja siihen ei tarvita psykologeja, voit puhua vaikka opelle tai terkkarille. On todella väärin, että sua on vähätelty ja kiusattu noin paljon. Sun päivä koittaa kuitenkin vielä, ja silloin saat olla rauhassa. Oon itse nähny vierestä, miten vaikutusvaltainen kiusaaja muuttui kahdessa vuodessa yksinäiseksi ja hiljaiseksi tyypiksi, joka istui päivät nurkassa.
Tsemppiä ja halaus! =)
[osa tekstistä poistettu]
Vihdoinkin jotakin joka voittaa jopa mut joissain asioissa. Suosittelisin paikkakunnan vaihtoa, itsellä tapahtumassa parasta aikaa. Sun vanhempia et sentää maininnut, ne taitaa olla sun puolella? Voisitte keskustella jos ne vois auttaa sulle kämpän ja avittaa sua muutossa, koska muuta en keksi. Tai no keksin mutta ne on niin radikaaleja yhteiskuntaa kohtaan et modet ei tykkää. Tiedän itekki että psykologit joissain tapauksissa vaan pahentaa asioita, tämä tapahtu mullakin. Paras ystävä on aina paras vaihtoehto, tosin uskon hyvin jos sellainen on vaikea löytää tossa tilanteessa.. Oon itseasiassa yllättyny että sulla on ollu parisuhde, vaikka seki kuulostaa aika paskalta :/
[osa tekstistä poistettu]
Toivon että voisin auttaa… Tekis vaan entist enemmän mieli käyttää mun tietotekniikka taitoja ja tehä oikeasti jotain hyvää näitten surullisten sielujen eteen, vaikka se rikos onkin. Mutta niillä kirjoilla pyyhitään perse tässä aiheessa! Koita jaksaa, kyl se joskus loppuu kun muuttaa pois. :) Kiitos ja kumarrus.
#JohnStacksAntiBullyMovement
Eikö sun vanhemmat tee mitään? Kamalaa toi kiusaaminen… Olen puolellasi : )
Hei,
tilanteesi kuulostaa todella ikävältä ja epäreilulta. Kiusaamista ei kenekään tulisi joutua kestämään edes hetkeä, mutta kuten muun muassa täällä keskustelupalstalla huomaamme, liian moni joutuu/on joutunut kärsimään kiusaamisesta.
Tärkeää olisi se, ettet joutuisi patoamaan pahaa oloa sisällesi ja kantamaan sitä yksin. Nuo kokemukset, joita sinulla on aikuisista (ammattilaisista) ovat sellaisia, joita myös monella muulla nuorella on. Sinulla on kuitenkin oikeus saada apua ja kokea, että sinua ymmärretään ja otetaan tosissaan.
Siksi kannustaisinkin sinua jaksamaan hakemaan uudelleen apua itsellesi, jonkun toisen aikuisen luota, kuin esimerkiksi nämä psykologit, joista sinulle on jäänyt huono kokemus. Kaikki aikuiset, ammattilaiset, eivät ole samanlaisia. Kannattaa myös kertoa niistä huonoista kokemuksista, joita sinulla on, esimerkiksi luottamuksen pettämisestä. Kertoa, että pelkäät sen tapahtuvan uudelleen ja et haluaisi niin käyvän.
Jos pelkäät joutumista suljetulle osastolla jonkun sellaisen takia, mitä kerrot, niin sinun ei tarvitse kertoa heti kaikkea. Saat itse päättää, mitä kerrot alkuun. Kiusaamisesta tai kiusaamiskokemuksista kärsiminen ja ahdistus eivät vielä ole syitä suljetulle osastolle joutumiseen.
Jos olet edelleen sitä mieltä, ettet missään nimessä aio puhua enää kenellekään ammattilaiselle, niin entäpä jos soittaisit Lasten ja nuorten puhelimeen? Sinne voi purkaa tuntemuksiaan avoimesti – vihaa, ärsytystä, surua.. mitä vaan. Puhelimen toisessa päässä oleva ei tunne sinua eikä näe numeroasi. Puhelu on sinulle ilmainen ja siis täysin luottamuksellinen.
Luovuttaa ei kannata, koska asiat voivat aina kääntyä paremmaksi. Niin kauan, kun on elämää, on toivoa. Moni elämässään kovia kokenut on pystynyt myöhemmin kääntämään kokemukset vahvuudeksi ja esimerkiksi tukemaan toisia.
Voimia sulle!!