Oon 12-vuotias tyttö, ja meen ens syksynä yläasteelle. Haluisin kysyä teiltä mielipidettä mun tilanteesta…
En oo ikinä viihtyny meidän luokalla, mua on syrjitty ja kiusattu jo muutama vuosi. Mun pulpettiin jätetään nimettömiä haukkumakirjeitä, mutta tiedän kyllä keneltä ne on. Jokainen niistä on yhdeltä mun entiseltä ”kaverilta”, joka joskus jätti mut yksin.
Sillä ei ollu meidän luokalla kavereita, koska se oli itsekäs, ylimielinen ja ilkeä kaikille. Mä kuitenkin halusin vielä joskus uskoa kaikista hyvää, ja mä en jättäny sitä. Kaikki muut oli jo haukkunu sen selän takana, mutta mä olin sille edelleen ystävällinen jne. Enkä siis siten, että olisin esittänyt sen ystävää, vaan yhdessä vaiheessa oltiin ihan parhaat kaverit.
Mutta sitten munkin oli pakko avata silmät ja huomata, miten paska ihminen se oli ja on edelleen. Mä en ees tiedä, mitä tapahtu, mutta yhtäkkiä se vaan alko ignoorata mua, ”ystävystyä” mun kiusaajien kanssa, haukkua selän takana ja jättää mun pulpettiin lappusia, joissa se haukkuu mut ihan lyttyyn, nauraa läpi kaikki sivustot, joilla käyn (en tiedä, mistä se tietää ne) ja kertoo, miten ”vitun luuseri” olen. Että kiva…
En viiti ees kertoa pahimpia, mitä se on tehnyt, koska tässä on riski että se tunnistaa mut. Nyt oon kuitenkin kuullu, että se haki liikkaluokalle ja pääs sinne. Juteltiin yhden puolitutun/kaverin kanssa sitten musiikkiopistolla, ja kuulemma sekin menee samalle luokalle.
Teenkö mä teistä väärin, kun en kerro, millainen se on? Puolet musta haluais antaa sille uuden mahdollisuuden ja uuden alun, mutta… Mä en tiedä, pystynkö mä. Voinko mä luottaa, ettei se tee sitä uudestaan? En. Mutta pitäiskö mun silti vaan luottaa, että se jostain ihmeen syystä muuttais tapansa? Se toinen, jonka mainitsin, on tosi mukava tyyppi, eikä ansaitse tuollaista selkäänpuukottajaa.
Sinänsä mä haluaisin vaan kertoa sille, mitä se on tehnyt, ja että mua on kiusattu aika rankastikin sen takia, että siihen ei kannata luottaa. Mutta mä en tiedä… onko teistä väärin, jos mä olen vain hiljaa? Vaikka mä tiedän, että se ei varmasti oo ikinä yhtään sen mukavampi, osa musta haluais vaan antaa sille uuden mahdollisuuden. Vaikka mä tiedän, että se ei ansaitse sitä, mutta kun MÄ EN TIEDÄ, MIKÄ OLIS OIKEIN JA KENEN KANNALTA JA MITÄ PITÄIS JA MITÄ KANNATTAIS TEHDÄ! 😭
Kello on jotain yks yöllä, mutta mä en vaan tiedä… Mä en saa unta tän takia… Voitteko auttaa? :'(
No siis tää typpi on tehny ihan selkeeks et EI halua olla enää sun kaveri et oo tehny mitään väärää sanoisin et se ei ansaitse uutta mahollisuutta
[osa viestistä poistettu]
Hei, ja anteeks jos tulee myöhässä…
Mutta mulla on samanlaisia kokemuksia eräästä ihmisestä. Oon tuntenu tämän kyseisen ihmisen päiväkerhosta asti. Mun ja hänen suhde on ollu todella erikoinen, ollaan oltu välillä hyviäkin kavereita, välillä ei. Yläasteella tilanne kärjisty aika paljon, hän kääntyi mua vastaan ja pelkäsin tosi paljon, koska olin kertonut tälle ihmiselle tosi paljon henkilökohtaisia asioita. Pelkäsin koko yläasteen kyseistä henkilöä, kun tilanteet alko mennä yhä pahemmiksi, ja olin lopulta tosi helpottunut, kun hän lähti eri paikkaan opiskelemaan. En tiiä miksi, mutta olin jotenki tosi häpeissäni siitä helpotuksen tunteesta, mutta nyt voi mennä hieman ohi sen mitä aioin eka tulla sanoon.
Tää ihminen, josta kerroit, on tehny tosi paljon väärää sua kohtaan, ja oon ilonen siitä, että haluisit silti antaa hänelle toisen mahdollisuuden muiden kanssa. On myös kaunista kantaa huolta sun kaverin puolesta, joka on menossa samalle luokalle tän ihmisen kanssa. Voisi kuitenkin olla hyvä, jos antaisit vaan tilanteen kehittyy miten se kehittyy, voi olla että tää ihminen on muuttunut. Kuitenkin, jos jotain tapahtuu, toivoisin, että voisit olla sun ystävälle tukena.
Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Mulla on ollut samanlaista säätelyä iässäsi ja voin sanoa, että hyvä — ehkä paraskin — päätös on se, ettei anna tämälle henkilölle mitään uutta mahdollisuutta vaikka tuntuisi, että se onnistuisi; ei todennäköisesti onnistu ja päätyy haaskaamaan aikaa henkilöön, joka ei ole aikasi arvoinen. Keskity omaan hyvinvointiin ja koita ympäröidä itsesi luotettavilla kavereilla, joilla on esimerkiksi samalaiset kiinnostuksen kohteet. Itsensä ympäröiminen luotettavilla kavereilla on tärkeä, mutta aliarvostettu arvo.
En tiiä kiinnostaako enään :D mut ei mun mielest kannattais antaa näit uusii mahollisuuksii hirvee montaa koska se nyt teki selväks et ei haluu olla enää sun kaa.
Ps. Sä voit kysyy sun vanhemmilt jos voisit mennä johki eri yläkouluun🤷♀️?