Moi!
Oon tässä nyt jo useemman kuukauden miettinyt terapiaan menoa, kun tuntuu että omien ajatusten kanssa on hankala olla. Mä oon läheinen vanhempieni kanssa, mutta en ikinä oikein haluaisi puhua niille mistään ongelmista, kun se tuntuu jotenkin niin pinnalliselta ja saa olon tuntumaan oudolle.
Koulukuraattorille\muille koulun henkilöille en mielelläni menisi puhumaan, koska en halua tavallaan kiinnittää huomiota niin paljoa itseeni. Tai siis että lähtisin tunnilta ”käväisemään jossain” ja sitten palaisin takaisin ei olisi mukavaa.
Haluaisin siis päästä matalan kynnyksen terapiaan, ehkä etäterapiaan tms. mutten tiedä miten ja paljonko se maksaisi yms.
Osaisiko joku neuvoa?
Sis toi vanhempi juttu on just sama mulla mut aloin sit käymä kuraattorilla eikä se oo yhtään paha hei tosi moni muukin joka ikisessä koulussa käy kuraattorilla ja se on auttanu ainaki mua tosi paljon kosk meinasin [osa tekstistä poistettu] ku olin kutosel mut nyt muutama vuosi myöhemmi ku oon käyny siel nii on parempi ja viel ilmane,
