Todella sekavat kuviot, kannattaako kertoa välittävänsä vieläkin?
Oon tosi kiitollinen jos joku lukee ja vastaa. Ihastuin joskus joulun alla poikaan koulussamme. Hän kavereineen olivat katselleet ja seuranneet minua. He olivat selkeästi myös puhuneet minusta, sillä joskus ohi kävellessäni yksi pojista sanoi jotain muille ja kaikki kääntyivät katsomaan minua. Ihastukseni hymyili minulle välillä, vaikken tuntenut häntä lainkaan. Myöhemmin aloin itse jutella hänelle arkipäiväisistä asioista facebookissa, ja poika paljastui juuri sellaiseksi kuin kuvittelinkin. Mukavaksi, fiksuksi ja hauskaksi. Hänelle juttelu tuntui niin luonnolliselta, kuin olisimme tunteneet aina. Oikeassa elämässä emme lähentyneet juurikaan, emme edes puhuneet naamatusten. Joskus yritin tulla hänen luokseen mutta taisi tajuta aikeeni ja kääntyi poispäin ja katsoi lattiaan. Ajattelin hänen olevan ujo. Reilun kuukauden lähes päivittäisen chattaamisen jälkeen se poika lakkasi puhumasta minulle. Hän kyllä vastasi jos kysyin jotain muttei itse panostanut keskusteluun mitenkään. Sitten juttu vain loppui. Uskon vieläkin hänen olevan hyvä ja oikea minulle, mutta en tiedä mitä tehdä hänen äkillisen perääntymisensä jälkeen :( vinkkejä mitä tehdä, voin sanoa jopa rakastavani häntä vieläkin?
haluaisin auttaa sua, mutta ei koskaan voi tietää syytä pojan käytökseen ellei se itse sitä kerro. et kai huomaamattasi oo sanonu pojalle jotain mikä ois voinu loukata sitä että se ois sen takia puhumatta? ja pojat on muutenki tässä iässä niin sikoja että ne pystyy mihi vaa. mun mielestä sun kannattais yrittää jutella vielä sille pojalle, ja kysy ihan suoraan että mitä se ajattelee susta (: ja voit hyvinki kertoa sille esimerkiksi sillai vähän vihjailevaan sävyyn ”mä taijan vähä tykätä susta, voisko meistä joskus tulla jotai?” (: tai jos poika on edelleen vaisu ku juttelette, voit kysyä että onko joku hätänä ku oot hiljanen. kaikki menee viel hyvi, tsemppiä! (:
Minulle tapahtui samankaltainen asia juuri samoihin aikoihin. puhuin pojan kanssa mesessä mutta ei koulussa. ja sit yhtä äkkiä kaikki vaa muuttu. se ei enää puhunu muuta ku vastas kysymyksiin. joten voin kokemuksella sanoa, että tapahtuma on rankka. minä kerroin hänelle noin pari viikkoa sitten että rakastan häntä ja kysyin tykkääkö hän minusta. Sain tietysti kieltävän vastauksen, mutta olin onnellinen että sain sanoa rakastavani häntä.
En halunnut nyt purkaa omia muistoja mut halusin kertoa jotta ymmärtäisit että kannattaa kertoa, vaikka aina ei pääty hyvin. Kannattaa rohkeasti yrittää puhua hänelle,ehkä asiat voi muuttua. mut aina kaikki ei mene niin kuin haluaa.
Toivottavasti tämä edes jotenkin pienesti auttoi sinua, en osaa niinkään auttaa mutta arvelin silti yrittää pienesti. Parempaa jatkoa sinulle(:!
Ylä-aste ajoilla mulla oli samantyyppinen kuvio kuin sullakin. Olin ihastunut vuoden vanhempaan poikaan ja silmäpeliä oli päivittäin. Alettuani vainoharhaiseksi, kuvittelin hänen viestivän tunteitaan mulle lähes jokaisella tekemällään eleellä. Mikä pahinta, hän asui kiven heiton päässä minusta. En koskaan uskaltanut juttelemaan hänelle kasvotusten koulussa tai vapaa-ajallanikaan. Tyydyin vain silmäilyyn, poskien punotukseen ja kohoiluun hänen kävelleessään ohi. Jatkoin samaa paskaa lähes puoli vuotta. Onnistuen vain kerran ottamaan suoraa kontaktia, herättämään (kuvittelemaani) kiinnostusta myös hänen osalleen. Moinen kiinostus osottautui vain väärinkäsitykseksi. Ja sen jälkeen päätin unohtaa koko ihmisen. Vaikka yritin päästää irti, ei silmät totelleet. Aina olin etsimässä katseella vain häntä ihmisjoukoista.
Ja sama jatkui. Ja jatkui. Kunnes koitti kesä ja juhannus. Päädyin viettämään hänen kotiinsa juhannusta eräisiin pileisiin. Tyypilliseen tapaan olin puheliaalla päällä ja hetkellisestä mielijohteesta menin huutamaan rakkauttani hänelle ääneen. Sain tylyn hylkäyksen, jonka jo ennalta arvasinkin. Mutta halusin vain kuulla sen saman uudelleen.
Kun sitten aikaa kului tarpeeksi, sen saman pojan ajattelukin alkoi oksettamaan. Joten pystyin hengähtämään syvään ja lupaamaan itselleni, ettei kyseinen toistuisi tai ainakaan kestäisi yli vuotta. Se oli kuluttavaa ja sattutti enemmän mitä siitä osasi ”nauttia”.
Ymmärrän kyllä, ettei vertauksenani käyttämä kuvio ehkä auta sinua juurikaan. Mutta yritän vain kertoa, että jos oikeasti haluat häntä. Älä tee samaa virhettä kuin minä. Jäin odottamaan prinssiä ja valkoista ratsua. Ei sellaista käy kuin saduissa.
Entä jos yrittäisit uudemman kerran lähestyä häntä? Ja mieluiten kasvotusten, koska juttelu koneen välityksellä jättää varjoon elekielen, ilmeet ja liikkeet. Jos yhteyden muodostaminen ei onnistu vieläkään, saattaa pojalla olla vaikeuksia yhdistää moisia. Johtuen ujoudesta tai jostain. Saattaa olla myös mahdollista, että pojalla on muita tyttösiä kiikareissa. Siksi hän välttelee uusien ihmissuhteiden luomista uusiin tyttöihin esim. sinuun. Mutta ainakin puheesi perusteella oot rohkea ja päättäväinen tyttö. Jos jutteleminen onnistuu koneella, kuka on tuominnut ettei se onnistuisi myös kasvotusten? Sun täytyy uskaltaa kokeilla, vähän härnätä puhekkuudellas ja tutustella paremmin. Huomaat yllättävän pian, tulisiko jutustanne mitään. Usko pois, jos jäät tumput suorina seisomaan. Jäät polkemaan paikallesi ja huomaat myöhemmin kuluttaneesi yhteen mahdottomuuteen kuukauksia, miksei vuosiakin TURHAAN.
Ajattelin myös sillon kauan aikaa, etten tulisi saamaan ketään parempaa enkä pystyisi lakkauttamaan ”rakkauttani” häntä kohtaan. Nyt kun tapahtuneesta on kiitettävän kauan aikaa kulunut. Voin nauraen todeta, että se oikea ja hyvä poika saattaa tulla tupsahtaa ihan mistä vain, ihan milloin vain.
Pidä silmät auki kultapieni. ;)
Heips! :)
Voi olla että pojan elämässä on tapahtunut jotain. Suurta tai pientä. Tietysti voi olla mahdollista, että poika on ujo tai katuu tai on jatkanut elämäänsä eteenpäin. Mikään tässä elämässä ei ole mahdotonta.
Tietysti tollanen käytös pojalta ei välttämättä tunnu kivalta :s varsinkin kun hän omalla käytöksellään antoi osottaa välittäväsi susta. vaikkei ole oikein lopettaa yhteyden pitoa noin vain, voi olla että se oli pojan mielestä paras ratkaisu, mikä syy ikinä olikin.
Olisiko mahdollista että poika on voinut pelästyä jostain tai jotain vastaavaa? Paha sanoa mitä voisit tehdä, sillä toisten tekemisiin on hyvin vaikea vaikuttaa. Voisit vaikka pyytää poikaa ulos kävelylle tai jtn? voisitte jutella ihan rauhassa ehkä vaan vaikka ihan normaaleja ajatuksia. Sillon voisit itekkin saada ehkä enemmän selkoa siihen mitä poika ajattelee.. ei kuitenkaan heti kättelyssä kannata ilmoittaa että rakastat häntä tai olla liian läheisyyden kaipuinen, koska poika voi pelästyä siitä vielä enemmän.
Kävi tämän pojan kanssa mitä tahansa, tuut varmasti löytää vielä jonkun ihmisen kenen kanssa pystyt jakamaan rakkauden, sillä rakkaus ei saa olla yksipuoleista :)
everythinhg gonna be fine :)
Hauskaa loppu kesää! :)
Kerrot jutun suoraan ja kiertelemättä. Sanot että pidät hänestä, ja luulit/luulet hänen pitävän sinusta, ja olet ihmetellyt mikä on saanut pojan sukset ristiin. Joko kasvotusten tai fbssä. Toki se on aika moinen rohkeustesti, mutta saathan ainakin jutun selväksi. Ei onnistuisi multa, mutta varmin tapa se on, vastaus on joko päivä selvä kyllä tai ei. Ja toki kannattaa aina kysyä, eihän siinä mitään menetä.
Moikka!
Sulla on nyt sellanen tilanne, ettet voi tietää, jos et kysy. Kysy häneltä vaikka facebookissa, mitä hän sinusta ajattelee tai miksi hän toimii noin. Muista kuitenkin varautua millaiseen vastaukseen tahansa. Vielä ei ehkä kannata kuitenkaan rakkaudentunnsutuksia tehdä, vaikka kyllähän jo vähän saattaa aavistaakin..
-Sartsu
Kiitos vastauksista! Tajusin vastausten myötä että voin menettää jotain roikkumalla vain tässä yhdessä pojassa ja uskomalla ettei tule ketään muuta. Joten ajattelin nyt, että kun koulut alkaa, rupean taas juttelemaan arkipäiväisiä sen pojan kanssa (netissä). Heitän ehkä ohimennen että eipä olla juteltu pitkään aikaan. Jos se poika jatkaa sitä välinpitämättömyyttä niin sitten kai olisi paras vaan unohtaa..? Mut se olis vaikeeta koska ainakaan tällä hetkellä mulla ei oo ketään muutakaan.