Toivoton ihastuminen poikaan. (Olen poika)
Moi!
Elikkäs olen 15wee, suht pienestä kylästä. Ja olen ihastunut meidän yhteen 7lk poikaan. Tätä ennen ihastuksia on ollut pari, mutta ne ovat kuihtuneet. Haluaisin todella tutustua tähän poikaan, mutta kynnys on suuri ja kysymyksiä paljon.. :s. Ensinnäkin olen kaapissa. Olen harkinnut pari kertaa, mutta ei ole ollut munaa kertoa, koska minua on ala-asteella kiusattu ja nämä kyseiset ihmiset ovat rinnakkaisluokalla edelleen. Kavererilleni voisin kertoa, mutta taidan tehdä sen vasta kun muutan opiskelemaan. Olen ”huomannut” tai ollut huomaavinani kyseisen pojan katsovan minua silmiin samaan aikaan kun olen katsonut häntä. Liekö sitten kiinnostunut ja en tiedä vaiko vain sattunut katsomaan juuri minua samaan aikaa. Kysymyksiä on paljon.. Onko hän homo? Aika pieni määrä ihmisistä on kiinnostunut samasta sukupuolesta, mikä on harmittavaa olla ”erilainen” vaikka kaikkihan me olemme erilaisia. Kynnys on suuri niinkuin sanoin: Minua alettaisiin kiusata, mitä en todellakaan enää kestä, syrjintää voisi ilmaantua, ihmisten ja kavereiden reaktiot pelottavat ja jos menisin jotakin kautta ilmaisemaan ihastukseni henkilölle, niin hän voisi kieltää kaiken mikä on aika todennäköistä. Koska pelkää joutuvansa leimatuksi, mitä minäkin pelkään :(. Tilanne on sekava ja ärsyttää kun pitää vain yrittää hillitä itsensä eikä voi olla se mikä on.. Ja tyyliin meidän koulussa heitetään koko aika jotain homo-läppää esim. lol tuol noi homot taas menee / vitun homo jne. Joten aika monella on ”homofobia” tai muuten vaan ovat niin ahdasmielisiä idiootteja. Katselen kyseistä poikaa aina kun voin ja menen ihan lukkoon jos kävelen häntä vastaan käytävällä ja yritän olla katsomatta häntä silmiin. Mielestäni olen hyvännäköinen, mutta en mitenkään pukeudu kuin ”homo”. Jotkuthan ilmaisevat kaikille olevansa homo asu kokonaisuutensa avulla, mutta en tee näin, koska se on mielestäni hirveän naisellista ym.. Liikun paljon tyttöjen kanssa ja minulla on vain pari poikakaveria. Ihastukseni liikkuu poikien kanssa, niin kuin minä tein kun menin seiskalle, mutta nyt minulla on hyviä läheisiä ystäviä tytöistä pari ihmistä. Olen kuullut kavereilta, että miks oon ”masentunu”? Ku aloin kuuntelee musaa nappikuulokkeilla, ku halusin olla rauhassa ja vain miettiä ihastustani ja tilannetta.
Toivottavasti ymmärrätte ja ymmärsitte tarinani. Ja toivon saavani apua ja tukea tilanteeseen. En pidä tästä yhtään ja toivon sen loppuvan mahdollisimman pian hyvin. Kiitos etukäteen!
Moro!!
Ei sun tarvii kertoo kenellekkään jollet uskalla…
Sä voit ihan rauhassa olla homo ja ylpee siitä! MUlla ittelläni on pari puolijulkista (Eivät kuuluta sitä kuitenkaan jokaiselle) Bi kamua. En oikein osaa neuvoa sua sun ihastukses kanssa mut haluun vain sanoo et homot on hyvii tyyppei, ja ihmisii siin mis muutki!! Olis kia tutustua suhun ;D
Juu tottakai oon ”ylpee” siitä en siis mitenkää oo sillee etten haluais olla homo, koska kaikilla on se oma seksuaalisen suuntautumisensa ja sillä selvä. Enkä ole menossa kuuluttamaankaan sitä niinkuin noin vain. Ajattelin että voisin kun on ”aika” kertoa kavereilleni läheisimmille että,olen homo. Harmittaa vaan kun seuraa ei saa muilta ja mistä sitä tietää kuka on kiinnostunut samasta sukupuolesta ja kuka ei = /. Harmitus.. No jaa katsotaan eteenpäin..”Masentavinta” on se kun tietää että, on aika epätodennäköistä että kyseinen poika olisi homo ja vielä minusta kiinnostunut. >
Ja minä taas! :) Niin en nyt halua mitään ”voi, tuo vaihe menee ohi / kyllä vielä tulet huomaamaan mikä oikeasti olet / homot on hyviä tyyppei ja iha ok”. Olen nimittäin sujut seksuaalisuuteni kanssa ja olen tajunnut sen kauan sitten. Nyt vain vinkkejä ja stooreja muilta ketkä ovat kokeneet samoin tai vain osaavat auttaa. :)
siis mun mielestä homous on ihan normaali asia ja jos on homo nii sit on ja jos joku siit kiusaa nii se on väärin ja mun mielestä kannatas tustustuu siihen poikaan josta oot kiinnostunu itehän oon aina ollu sillee et ookoo toi on homo ja tykkää pojista mitä sitte vähä makia mut luulen et jos tut ”kaapista ulos” nii sua saatetaan kiusata vähän aikaa mut se loppuu ajan myötä mut kuitenki tsemppii sulle:))
Moikka!
Ihanaa, mulle tulee aina hyvä mieli kun joku puhuu että on ihastunut. On se vaan niin ihanaa ja kamalaa, senhän me melkeinpä kaikki varmaan tiedämme.
Aloitetaanpa vaika siitä, että mietit kuinka suuri mahdollisuus on siihen että juuri sinun ihastuksesi on myös homo, ja juuri hän on ihastunut sinuunkin. Tässä maailmassa, Suomessa, ja pelkästään omassa kotikaupungissa on hirveästi ihmisiä ja todella monta seurustelevaa paria. Tällä tarkoitan sitä, että kaikki me pohdimme ennen seurustelua, että mitä toinen minusta ajattelee ja haluaako hän minusta samaa kuin minä hänestä, ja jos sinun tavallasi ajatellaan niin jokaisella ihmisellä on todella huono prosenttimahdollisuus että ihastus tuntisi juuri itseä kohtaan samalla tavalla. Mutta silti jotenkin kummallisesti ihmsiset löytävät toisiaan aika paljon. Selitinköhän tarpeeksi epäselvästi, että kaikki varmasti putosivat kääryiltä? xd
Ihanaa, että sinulla on ystäviä ja kavereita, ei sukupuolella mitään merkitystä. Olisi hyvä, jos pystyisit juttelemaan jollekkin tunteistasi, niitä on mukava jakaa ja varsinkin kaltaisissasi vaikeissa tilanteissa se saattaa auttaa ettei tarvitse yksin asiaa miettiä ja pohtia :)
Huomaan, että sinulla on aika hyvä itseluottamus. Niin sitä pitää! Älä välitä mitä entiset kiusaajasi, tai muut koululaisesi ajattelevat. Anna heidän elää omassa maailmassaan, missä homot ehkä eivät ole ihmisä, mutta elä sinä maailmassa missä homot ovat samalla viivalla kaikkien muiden kanssa (tai niitä ei pitäisi ehkä edes erotella!). Niin kuin esimerkiksi tämän kirkosta eroamis hässäkän seurauksena olemme huomanneet, Suomessa on todella paljon sellaisia jotka hyväksyvät homoja, ja jotka eivät hyväksy niitä. Et siis todellakaan ole ainut, ja uskon että jos jätät omaan arvoonsa ne jotka ei sinusta homoutesi takia pidä, et häviä mitään!
Kerro ihmisille sitten kun haluat, ja mitä haluat. Ongelmasi on sellainen niinkuin useimman olen huomannut täällä olevan; kaikki riippuu sinusta, mitä itse haluat, mitä itse tunnet? On ehkä vähän kliseistä sanoa: ”Kuuntele sydämesi ääntä”, mutta näinhän se loppupeleissä menee, eikö vain?
Kannattaa tutustua ihastukseen kunnolla, ennen kun teet selväksi että olet kiinnostunut vähän muutenkin. Samalla opit tuntemaan ihmistä niin että onko hän varmasti sellainen jonka haluat, ja saat myös ehkä vinkkiä siitä mitä hän sinusta ajattelee ja jos vaikka hyvin ystävystyttyäsi alat keskustelemaan homoudesta ja ajatuksista siihen liittyen, saat tietää mitä hän siitäki ajattelee. Muista, että sinulla ei ole kiire mihinkään! Hyvää kannattaa odottaa, jos nyt toisen ”elämänviisauden” tähän vielä laitan :D
Huhhuh, tulipa romaani. Toivottavasti jaksat lukea ja tästä on jotain hyötyä.. :)
Tsemppiä jatkoon,
Sartsu
Kiitos Sartsu viestistä! :) Oli mukava lukea tuota sinun ”romaaniasi”. Sait minut hyvälle tuulelle ja ajattelemaan asiaa toiselta kantilta. Itseluottamusta löytyy kyllä ja olen miettinyt tuota ”oikeaa aikaa” kertoa. Muutan pois tai siis opiskelemaan kesällä, jos nyt ylipäätänsä saan paikan. Nii voisi silloin vähän raottaa tilannetta kavereilla, koska kiusaajat olisivat silloin pois pelistä eivätkä enää mitenkään kanssani tekemisissä. :) Katsotaan nyt miten tämä tilanne kehittyy ja tulen vaikka ilmottelemaan jos jotain ”ilmoitettavaa” tapahtuu. Ps. Tämä on ehkä vähän väärällä palsalla, mutta kyllä tähän kiusaamista on liittynyt monella tapaa :s.
Kiva kuulla, että vastauksesta oli jotain hyötyä :) Ilmoittele ihmeessä, jos asia etenee. Muista myös, että aina pitää olla myös varautunut, että se voi edetä mihin suuntaan tahansa..! Mutta toivotaan parasta :)
Ja tuskin tämä mitään haittaa, että tää on täällä aiheessa.
-Sartsu
aa oot aivan ihana ihminen! :) ajattelet paljon niinku ja kaiken tarkkaa ja toivon sulle paljo myönteisiä päiviä elämässä. Oon ite bi-tyttö, ja kans pienestä kylästä.. oon ihan solmussa tän jutun suhteen, rippikoulu menossa ja mietin että saanko kuulua kirkkoon koska kaikki homo-ilta ja nämä. Oonko sittenkää tervetullu rippikoululainen?
Tiiän että toi tilane on vaikea mutta pysy vahvana.
Kaikkea hyvää sulle :)
Jos meidän koulussa olisi homoseksuaali olisin hänen kaveri koska pidän homoista! he ovat normaaleita ihmisiä niin kuin heterot!! mutta jotkut en tiedä kyllä miksi hylkivät homoja:/ ja se ei ole oikein!! kerro pojalle tunteistasi ! niin minäkin tekisin!!:D
Kaikilla on oikeus omaan mielipiteensä, ja ihan yhtälailla joku ei pidä homoista kun toisella ei ole niitä mitään vastaan.
Ketään ei silti saa kiusata ja jos ei pidä jostain henkilöstä seksuaalisen suuntautumisen, tai ihan minkä vaan muun asian takia, on parempi vaan jättää ihminen omaan arvoonsa ja antaa hänen olla sellainen kun on.
Kaikki me ollaan arvokkaita. Ja niinkuin kirkon kantaan totesin, mielipiteethän jakautuvat sielläkin. Ja se mitä itse ajattelet on tärkeintä, voit vaikka olla kuulumatta kirkkoon ja uskoa silti Jumalaan, tai toistepäin, se on oma valintasi.
-Sartsu
Mun oma henkiläkohtainen mielipiteeni on, että homoissa ei ole mitään vikaa. Mielestäni ihminen saa pitää kenestä pitää, eikä kenelläkään ole oikeutta tulla kiusaamaan sen takia. Eräs poikapuolisista ystävistäni on bi, ja seurustelee tytön kanssa. Tämä kyseinen tyttö, kaverini myöskin, tietää seurustelukumppaninsa olevan bi. Kumpaakaan tämä ei ole haitannut, ja vakituisesti seukanneet ovat muutaman kuukauden. Ja tällä pojalla oli aikaisemmin suhde toiseen poikaan, eikä sekään ketään ole enempiä liikuttanut. Ihmisiähän homotkin on, ei heissä mielestäni ole mitään eroavaisuutta heteroihin verrattuna. Mielestäni tällaista erottelua ei edes pitäisi tehdä. Ja joidenkin testejen mukaan ( luin jostain lehdestä ) jokaisessa ihmisessä on hieman taipuvuutta samaan sukupuoleen, eli kaikki olisimme tavallaan biseksuaaleja. Hyväksytään siis erilaisuus, ja annetaan kaikkien olla sitä mitä ollaan. :))
Nyt on kulunut pari kuukautta tuosta ja ihastunut uuteen poikaan mikä tosin on hieman hiipunut. Noh, näitä tulee ja menee vähän kaikilla. Kaikkein p*skin juttu on kun tuntuu olevansa niin yksin tämän asian kanssa ja tuntuu ettei kukaan sitten ymmärräkkään ja joudun olemaan yksin. Välillä tulee päiviä jolloin tekisi mieli painua maan alle suoraan sanottuna ja joskus menee sitten ihan hyvin, jolloin tuntuu että voisin kuuluttaa kaikille olevani homo tai bi. En ole ihan varma olenko homo vai bi, koska olen ollut ihastunut tyttöön, mutta pojat kyllä kiehtovat enemmän. Luulen, että aika moni ”tietää” että olen homo – joudun tai kiellän sen vain aina, koska en halua entisten kiusaajien saavan sitä ainakaan vielä korviinsa ennenkuin haihdun maisemista. Koulu loppuu kuukauden päästä ja se on hyvä juttu!
Moikka taas!
Olen varma, ettet ole yksin ongelmasi kanssa. Vaikka olisi kuinka kavereita, välillä silti tuntuu yksinäiseltä. Yritä puhua ihmiselle, kenen kuvittelet ymmärtävän sinun tämän hetkistä tilannettasi parhaiten :) Muista myös jakaa luotettavalle ihmiselle surujen lisäksi ilot, sekin on tärkeää. Ja muistathan kuunnella toistakin kun hänellä on asiaa.
Niinkuin sanoit, on hetkiä jolloin menee hyvin, ja sitten on hetkiä kun menee todella huonosti.. Niinhän se menee, ja anna mennä. Nauti niistä hetkistä täysillä kun on hyvä olla, niin jaksat varmasti kamalienkin hetkien yli! Mun mielestä sun ei tarvii tietää ootko bi vai hetero, mitäs väliä sillä on! Tykkäät siitä ihmisestä kenestä tykkäät sukupuolesta välittämättä ja saat vaihtaa ihastustasi tytöstä poikaan vaikka joka toinen päivä tai pitää samana ikuisuuden.
Kiellä homoutesi ihmisiltä jos siltä tuntuu. Ei sitä tarvitse kaikille kuuluttaa jos ei tahdo, mitä he edes sellaisella tiedolla tekisivät? Tähän voisin taas kloiseisen lauseen lisätä, että seuraa sydämen ääntä ja tee miltä itestä tuntuu :D
Mukavaa kevättä!
Sartsu
Moi! Mä oon samanikänen poika ja mulla on melkein ihan samanlainen tilanne :) Oon ollu ihastunu yhteen poikaan maaliskuusta asti. Se ei oo samalla luokalla kun mä, mutta käy muutamilla samoilla tunneilla. Aina kun katon sitä silmiin, niin huomaan että sekin katsoo mua. Joskus se kääntää hätäsesti päänsä pois ja punastuu…Viimeaikoina tota ei oo juurikaan enää käyny. Se on niin söpö ja hyväkäytöksinen, fiksu ja hauskan oloinen…. Mä en tunne sitä poikaa kauheen hyvin, ongelma on sen huonohko suomenkieli (maahanmuuttaja, kai lähi-idästä), ja tuntuu että se ”pakenee” mua tunnin jälkeen kun yritän sille puhua. Se on kysyny multa pari kertaa läksyjä ja sellasta, ja ollaan moikattu…. en mä tiedä onko se yhtään kiinnostunu musta, mutta musta tuntuu että se haluais tutustua siihen? en tiiä onk se homo tai bi…(Mut se tuijottelee jätkien per*että) Mä en oo ajatellu melkeen mitään muuta ku sitä poikaa koko kevät. Teen just samallalailla kun keskustelun alottaja että vetäydyn ”omiin oloihini” koulussa ja kuuntelen musaa ja istun yksin… Mulla on muutamia kavereita koulusta jossa käyn, mutta en mä niille mitään halua kertoa, tulis vaan haukkumista ja muuta paskaa niskaan. Sitten mulla on entisestä koulusta hyviä kavereita, mut en vaan viiti puhu niile tästä. Tuntuuki että oon ihan yksin tän jutun kanssa. Mut kiva tietää että muillakin on samanlaisia kokemuksia, en oo ainoo:) Eilen olin hesessä yhessä ostarissa kaverin kanssa, ja olin koko päivän taas miettiny sitä poikaa, ja mietin että nään sitä huomenna kevätjuhlissa vikan kerran pariin kuukauteen. No sit se sattumalta käveli sen (isovelin???) kanssa ikkunan ohi (tai siis ostarin käytäväl)!! Ja mä ajattelin just sitä ihmistä sekunti ennen ku se sattumalta käveli ohitse… no sit jonkun ajan päästä sanoin mun kaverille että mun pitää mennä, se suuttu vähän ku mä yhtäkkii vaa lähin… lähin tietty epätoivosesti etsimään sitä ihastustani ostoskeskuksen syövereistä… tietysti ihan turhaan… enhän mä ees tienny mihin suuntaan se meni… ;D
Tänään alko kesäloma ja mä en ymmärrä MITEN IHMEESSÄ MÄ TUUN KESTÄMÄÄN ilman sitä poikaa… mä en nää sitä 2.5 kuukauteen… mulla ei oo sen puhelinnumeroo, sillä ei oo facebookkii eikä mitään… Enkä tiiä missä se asuu… Kunpa joskus uskaltaisin kertoa sille mitä tunnen…
huhhuh mikä romaani mut hyvää kesää ja tsemppiä sulle!! Toivottavasti nää meidän ihastus sotkut joskus selviäis! :D