moi, oon 13.v poika, ja syntyny tyttönä. oon periaatteessa koko elämän tienny etten oo tyttö, mut äiti ei näköjään usko. jotain puol vuotta sen jälkeen ku tää mun sukupuoli dysphoria rupes menee ihan järjettömän pahaks kerroin sille mut se vaan sano et ”ei asialle kannata tehä mitään” ja et ”se varmaan menee ohi jossainvaihees”. en tosiaan väitä, ettei ois mahdollista että tää tosiaan tulee menemään [osa viestistä poistettu], oisko kellään mitään ohjeita tähän tilanteeseen?
Hei Emil,
Kirjoitit asiasta, josta olisi hyvä jutella luotettavan ja avoimen aikuisen kanssa. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton). Voit myös kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin tai chattiin, chat on auki ma-ke 17-20. Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
Tsemppiä arkeen! Muistathan, että olet hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin olet <3
Ainakin suhtaudut asiaan hyvin järkevästi ja kypsästi, tiedostat molemmat vaihtoehdot, että tämä voi olla pysyvää tai muuttuvaa. Mutta näin ensialkuun sanoisin, että ole juuri sellainen, miltä sinusta tuntuu. Tyttö tai poika, se on sinun, ei kenenkään muun asia. Sukupuoli ja seksuaalinun suuntaus ovat juuri sitä, mitä itselleen kokee oikeaksi ja luonnolliseksi ja oikeaksi itselleen. Siinä mielessä äitisi on väärässä, ettei asialle muka kannata tehdä mitään. Sille kannattaa, ja voi, tehdä jotain, kun tosiaan olet varma itsestäsi ja omasta sukupuolestasi.
Tietysti surullista on, ettet saa kotoasi tukea tälle asialle. Hyvin moni nuori käy läpi samaa, ja uskoisin, että varsinkin Setan piireistä voit löytää itselleni puheseuraa ja tukea elämän vaikeimpina hetkinä. Ja tietty niinä hyvinä myös. He ovat hyvää porukkaa, sen voin sanoa. Joten suosittelen, että ota yhteys Setaan ainakin alkajaisiksi, sitten jos ystävä- ja perhepiirissäsi on suvaitsevaisia ihmisiä, niin aikuisia kuin nuoriakin, käänny heidän puoleensa. Puhu ja juttele, kerro avoimesti, miltä sinusta tuntuu. Olet hyvä juuri sellaisena, mitä olet.
