Olen tyttö joka käy yhdeksättä luokkaa. Meillä on pian yhteishaku ja pitäisi päättää mihin kouluun hakee. Minulla ei ole mitään käsitystä mihin kouluun haluaisin hakea. Pahinta tässä on se että en saa nukutuksi öitäni, koska minua pelottaa. Itken vain niin pitkään, että uni tulee väkisin. Haluaisin jäädä kotiin asumaan mutta asun niin kaukana kaikesta, että se olisi mahdotonta. En ole vielä valmis muuttamaan pois kotoa ja minusta tuntuu että olen kadottamassa elämän iloni kokonaan koska ajattelen koko ajan vain hakua ja tulevaisuuttani jolloin minua alkaa pelottavaa ja alan itkeä. Vanhempani eivät tiedä asiasta, koska en halua näyttää kellekkään itkuani ja pelkoani, koska en tiedä onko tämä enää tervettä. En tiedä mitä tehdä.
Moi jokuvaan,
Pahoittelen että sinulle ei ollut vielä vastattu. Onko sulla mitään koulua, joka olisi esim. kohtuullisen bussi- tai junamatkan päässä kotoa? Näin voisit käydä ainakin aluksi koulua kodista käsin bussikortin tai sarjalipun avulla. Kotiin voi myös olla aina yhteydessä, vaikka asuisi kauempana. Ysiluokan jälkeen voi olla aika äkillistä joutua kotoa pois, joten tällainen ratkaisu voisi toimia.
Jos tällainen ei ole mahdollista, niin kotona voi käydä niin usein kuin pystyy. Uudella paikkakunnalla asumiseenkin tottuu, vaikka se tuntuisi aluksi mahdottomalta. Sitä voi opetella vähitellen, aluksi ihan päivän-parin jaksoissa, jos kotiin suinkin pääsee ja tämä on muuten mahdollista.
Toivon että saat tämän ongelman ratkaistua! Tsemppiä tosi paljon :)
Heippa! :)
Ei sun tartte muuttaa vielä kotoa pois jos et halua!
Monet asuu vielä 19 vuotiaana kotona ja esim. Etelä-Euroopan maissa monet on vielä aikuisenakin perheensä tukena koska perhesiteet on niin vahvat.
Eli se ei oo siis mikään pakko lähteä mahdollisimman nuorena kotoa jne. vaan sitten kun siltä tuntuu.
Esimerkkejä on siis monia vaikka monesti puhutaankin vaan niist nuorena kotoa pois muuttaneista.
Jos et tiedä varmaa suuntaa ammatille niin monet menee silloin lukioon koska saa muutaman vuoden aikaa miettiä, olisiko se mahdollista? Monilla paikkakunnilla on lukio aika lähellä (riippuu toki missä asuu) joten tosiaan jos on joku bussimatkan päässä oleva lukio tms niin se voisi olla ihan hyvä vaihtoehto?
Mäkin olen ajatellut kun sen aika tulee, että otan sen avulla muutaman vuoden miettimisaikaa ja tottakai sillon on enemmän vaihtoehtojakin jos ei varmaksi tiedä mihin ammattiin haluaa.
Tai jos sulla on vaikka sukulainen jossain lähellä minkä luona voisit asua pieniä jaksoja niin sekin voisi olla joillekin toimiva juttu.
Usko pois, mulla on ollu samanlaisia ajatuksia jo kauan sitten. Itkin niitä yksin ja pelkäsin että mut vaan tyrkätään pois matkalaukun kanssa mutta sitten hyväksyin ajatuksen että sitten kun olen valmis.
Monet on jo tosi itsenäisiä näinkin nuorena ja siksi muuttaa pois kun uudet koulut alkaa, mutta on niitäkin jotka ei, eikä sitä tartte hävetä :)
Kun näyttää haavoittuvuutensa se on aina tosi pelottavaa mutta myös todella tärkeää. Silloin huomaa että läheisiin voi luottaa ja uskon että kun kertoisit asiasta vaikka tänne MLLn puhelin, chat tai kirjepalveluun, opolle tai vanhemmille se voisi auttaa? Aikuiset on kokenut sen itse niin heiltä saa neuvoja ja ideoita miten toimia, on tärkeää ettet jää yksin ajatustesi kanssa! On ihan tervettä vähän jännittää ja stressata tällaisista asioista, monet meistä tekee niin niinkun minäkin! Mäkään en tiedä mitä sitten teen mutta luotan että asiat järjestyy ja mua autetaan myös vaikka jännitänkin :)
Mutta ennen kaikkea, asiat kyllä järjestyy, älä siis mieti tätäkään liikaa koska ei se vie eteenpäin. Yritä sensijaan keskittyä kivoihin asioihin ja puhua jonkun kanssa tästä, tiedän että se auttaa koska se on muakin niin paljon auttanut. Jos ei muuta niin rukoile vaikka, silloin ei tartte edes puhua ääneen, Jeesus kuulee muutenkin ja auttaa kun on sen aika :)
Siunausta ja tsemppiä siis! Olet rohkea ja arvokas ihminen ja sulla on mahdollisuuksia vaikka mihin! Asiat järjestyy kyllä :)