Olen 9-luokkaa käyvä poika. Koulu menee sinänsä hyvin 9 keskiarvolla. ongelma on vain isäni kanssa. Asun maatilalla ja äitini tulee alunperin kaupungista. Isä on semmoinen perinteinen ”juntti” joka ei tiedä mistään mitään ainakin omasta mielestäni. Olen miettinyt tulevan suunnitelmia ja olen aika selvän päätöksen tehnyt. Osaan jo ohjelmoida helposti tässä iässä ja tietokoneet ovat aina olleet juttuni ja taskurahat olen niiden parissa saanutkin. Isä on tätä kaikkea vastaan. Hänhän elää menneissä ja ajattelee että tämä kaikki on turhanpäiväistä. Aion työskennellä näissä merkeissä tulevaisuudessa ja olen selvitellyt itselleni jo kaikki jatko-opintopaikat että kaikki tämä olisi mahdollista, mutta hän ei silti pysty ymmärtämään sitä. Taas tuli keskustelua siitä mitä minä tulevassa teen, en muuta teekkään kuin ”tuhlaa elämääni tietokoneella”. Sanoin sitten keskustelun lopussa ”Tämä on ja tulee olemaan elämäni” ja tämän jälkeen isä vain hiljeni eikä sen jälkeen ole puhunut minulle mitään. Kuinka saisin isäni ymmärtämään että tämä on päätökseni ja se mitä minä teen ja aion tehdä ei ole vain ajan tuhlaamista vaan toimiva suunnitelma nykymaailmassa, sillä maailma tulevaisuudessa on semmoinen joka on isän koko ajattelumaailmaa vastaan.
Heippa! :)
Mäkin asun maalla ja itseasiassa molemmat vanhempani ovat ainakin jossain määrin maalaisia, joten uskon että osaisin sanoa edes jotain sun tilanteeseesi!
Ihan pakko on sanoa ensin, että vaikkei olisi käynytkään kouluja sen enempää ja asuu maalla ja tekee sen alan töitä, ei tarkoita ettei ”tiedä mistään mitään”. Vaikka se voi olla meidän ikäisille outoa ettei joku varsinkin vanhempi, osaa vaikeita matikkajuttuja englantia tms, ei sekään vielä tarkoita että olisi tyhmä ja tiedoton yms.
Älykkyys ja sivistys ei siis ole rinnakkain koulutuksen kanssa mutta tottakai on hyvä jos haluaa kouluttautua!
Olet kuitenkin heidän lapsensa ja uskon että vanhempasi haluaa sulle pelkkää hyvää vaikkeivat he aina osaisi sanoa sitä sopivalla tavalla tai näyttää sitä ollenkaan. Sä itse saat kaikki vapaudet päättää mikä sä haluat olla ammatiltasi, kaikkein parasta on kun saa opetella tekemään sitä mistä itse tykkää ja mitä itse haluaa tehdä.
Varsinkin vanhempien ihmisten mielestä, osin myös itseni, voi tietokoneisiin ja tiedonkäsittelyyn jnejne, liittyvät ammatit on todella ”erikoisia” kun katsoo ihan muutamia vuosia taaksepäin kun oli korkeintaan yksi tietokone millä tehtiin hyvin vähän.
Muutos on siis todella suuri ja se voi siis tuntua toisille hyvinkin erilaiselta, jopa epämukavalta toisinaan ja uskon että isäsi voisi tuntea tällaisia asioita? Ei sinua kohtaan siis mitään negatiivista, mutta ammatti voi varsinkin hänelle tuntua niin vieraalta ettei siitä välttämättä ymmärrä mitään kun tekniikka aina kehittyy.
Olisiko mitenkään mahdollista jos keskustelisit isäsi kanssa vielä asiasta ainakin kerran? Ei riidan merkeissä, vaan voisit kertoa ihan avoimesti mikä sua tietokoneasioissa kiehtoo ja myöhemmin vaikka opettaa pari ”temppua” jos isäsi haluaa? Näin voisit näyttää hänelle ettei se kuitenkaan ole niin kauhean erikoinen asia vaikka se tuntuu siltä, ja vastavuoroisesti voisitte tehdä jotain isäsi ammattiasioita? Ns. ”isäpoika-päivä”?
Teotkaan ei ole mitenkään pakollisia, voit vaan sanoa rauhallisesti että haluaisit tehdä sitä elämälläsi ja toivoisit että isäsi ymmärtäisi sen, ja voisit kysyä että miltä hänestä olisi tuntunut jos hänen vanhempansa olisivat estäneet häntä?
Syinä voi olla myös että niin on käynytkin, en tiedä olisiko se hänen tilanteessaan edes mahdollista, mutta monet vanhemmat painostavat lapsensa tiettyyn ammattiin jo aikaisin ja jos ei ole rohkeutta tai edes halua sanoa vastaan, voi siitä nousta myöhemmin katkeruus. Eräs perhetuttuni edustaa juuri tuota, hän halusi opiskelemaan mutta sen sijaan aloitti toisen ammatin ja vaikka hän siinäkin viihtyy ihan hyvin, niin se silti jää mieleen.
Muistetaan myös arvostaa omia vanhempiamme, mua itseäni kiehtoo kaikki vanha ja minkälaista elämä oli ”ennenvanhaan”,ja joskus olisi kiva tutustua sellaisiin asioihin vielä paremmin. Maailma kehittyy mutta silti on hyvä muistaa myös vanhankoulun opetuksia ja mietteitä, ne tuo myös elämään paljon lisää :)
Toivon että asiat siellä selviää, siunausta!