Mulla on tunne aika pitkään et mua syrjitään ja oon huono, vaikka oon luokan toisiks paras enkussa ja oon ”introvertti” matikassa. Tää tunne alko kun mua haukuttiin mun sukunimestä koska siinä on ”poika” ja oon tyttö, sitten seuraavan kerran kun olin 1-2 lk. Meidän luokalla oli erityisoppilas joka on mun naapuri niin se oli venäjäläinen, kun kerran kävelin talvella kotiin niin se nojas niiden aitaan ja kun kävelin sen ohi niin se alkoi kiroilla suomeksi. en uskaltanut kertoa siintä vanhemmille joten se jäi vaivaamaan. nyt kun olen 4 lk niin untuu että perhe syrjii, koska ne ei anna omaa huonetta ja olen 018 syntyneen pikkusiskon kanssa. onko teillä vähän samoin tavoin tai apua?
No meillä on semi paljon ikäeroo… Itse olen 09… Itse olen toivonut omaa huonetta niin kauan kuin muistan, mutta en sitä ole saanut. Siivosin meidän piha saunan joka on aika uusi ja siellä on lattia lämmitys. Muutin sinne about pari viikkoa sitten, koska en enään jaksanut sitä että en saanut omaa rauhaa pikkusiskostani. Vanhempani eivät oikeen sanonut asiasta mitään. Pikkusiskoni on nyt ”perinyt” huoneensa itselleen ja vanhemmat ovat olleet iloisena auttamassa pikkusiskoani sisustamaan hänen huoneensa…
Minulle on diagnosoitu alku kesästä keskivaikea masennus, johon minulla on lääkitys. Epäilen että se saa vain vanhempani vihaamaan minua enemmän. isoveljeni on armeijassa ja isosiskoni asuu jo omillaan. Silloin kun he asuivat vielä meillä niin heillä oli pikkulapsena kuulema ollut sama huone, mutta itse en muista sitä enkä tiedä onko se edes totta koska heillä on aina ollut omat huoneen.
Tiedän tosiaankin kuinka epämukavaa sisaruksen kanssa huoneen jakaminen on. Itse olen ollut nytten aika vähissä väleissä vanhempieni kanssa, mutta juttelen jonkun verran isälleni, koska hän silti tuntuu yrittävän ymmärtää minua ja antaa minulle vapauksia esimerkikisi päätää mitä haluaisin tehdä tai mitä haluaisin syödä…..