Moi! Mulla on jo tosi pitkään ollut huono olo. En tiedä onko normaalia, mutta pelkään tosi paljon kuolemaa. Itken aina iltaisin, yleensä silloin kun on pimeää ja hiljaista. Saan tällöin jäätävän paniikki kohtauksen ja alan itkemään. Mun vanhemmat on ihanasti tukena, muttei niilläkään oo loputtomasti aikaa puhua tästä aiheesta. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Kaikki vaan vakuuttelee että ei tarvii murehtia, mutta entä jos en voi tälle tunteelle mitään.
Elämäni on nykyään sitä että tuijotan tyhjyyteen, syön, nukun, olen koulussa, itken ja olen puhelimella. Eikö tähän elämään kuulu muutakin? Puhelimella olemalla unohdan hetkeksi kaikki murheet, mutta kun lopetan sillä olon niin tunteet palaavat entistä voimakkaampina. En jaksa tätä enää, mutta en halua luovuttaakkaan.
Kiitos jos luit loppuun ja olisi kiva kuulla jotain vinkkejä mielen virkistämiseen.
Hei,
Kiitos viestistäsi. Asiasi, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi myös aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
