Tuntuu kuin olisin pelkkä lasten lelu. Hetken sen kanssa leikitään, se otetaan mukaan joka paikkaan ja se on korvaamaton ja uniikki koko maailmassa, sitten saadaan uusi ja se heitetään nurkkaan ja unohdetaan ikiajoiksi.
Mulle käy näin tosi usein ja tuntuu vaan, että se ei voi olla enää sattumaa.
Hei Viidesluokkalainen tyttö!
Osaat sanoittaa tunteesi ja kokemuksesi hyvin, ja toivon, että voisit hyödyntää tätä vahvuuttasi paljon. Olen pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Jokaisella on oikeus olla rakastettu ja tuntea olonsa tärkeäksi muille ja kuulostaa ettei tämä nyt toteudu elämässäsi. Toki täältä voit saada vinkkejä, mutta voisi olla hyvä myös jutella jonkun aikuisen kanssa.
Kaverisuhteiden ja muiden himissuhteiden pitäisi olla vastavuoroisia ja kuulostaa ettei tämä toteudu. Voisit ehkä istua alas ja kirjoittaa paperille (tai koneelle, minä alan ehkä olla jo kalkkis ja käytän paperia :)) mitä hyvä kaveri on ja ei ole. Sinullakin on lupa vaatia kavereilta asioita, mitä sinulta vaaditaan.
Tsemppiä kevääseen ja kaikkeen!
<3:llä Niina Veturoinnista
Veturointi-toiminta on nuorilta nuorilta olevaa toimintaa, jossa lastenkodeista/sijaisperheistä/perhekodeista/jne itsenäistyneet nuoret toimivat tukena nuorille, jotka asuvat muualla sijoitettuna kuin syntymäkodissa tai ovat itsenäistymässä/itsenäistyneet. Lisätietoa löydät http://www.autalasta.fi/veturointi.
